Konstruktivismin

Konstruktivismi on epistemologinen ja pedagoginen suuntaus, jonka mukaan tieto ei ole passiivinen vastaus ulkomaailmaan, vaan yksilön aktiivisesti rakentama malli todellisuudesta. Oppimisessa oppija muodostaa uusia käsitteitä ja ymmärrystä aikaisempien kokemusten, skeemojen ja kulttuurisen kontekstin pohjalta. Tämän vuoksi opetus korostaa aktiivista ongelmanratkaisua, merkityksellistä tehtävätyöskentelyä sekä keskustelua ja reflektointia.

Teoreettisina pohjina pidetään usein Jean Piaget’n kognitiivista konstruktivismia sekä Lev Vygotsky’n sosiaalista konstruktiivismia. Piaget’n mukaan oppiminen etenee yksilön kehitystasojen mukaan, ja uudet käsitteet rakentuvat vanhojen skeemojen päälle. Vygotsky’n näkemyksen mukaan oppiminen tapahtuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kulttuurin välineiden välityksellä; tärkeää on ohjaus, malli ja yhteinen työskentely lähelle kehitysvyöhykettä.

Käytännössä konstruktivistinen opetus korostaa oppilaan aktiivista osallistumista, tutkivaa ja projektipohjaista oppimista sekä vertaiskeskustelua. Arviointi painottuu ymmärryksen rakentumisen osoittamiseen, ei pelkkään muistamiseen.

Kritiikissä on esitetty sekä relativismin että objektiivisen totuuden mahdollisuuksiin liittyviä huolia; toisaalta korostuvat opettajan roolin ja oppimisympäristön huolellinen suunnittelu sekä riittävä ohjaus, jotta konstruktivismi tukee oppimista tehokkaasti.

Nykyisin konstruktivismi vaikuttaa laajasti opetukseen, opetussuunnitteluun ja oppimisanalytiikkaan, ollen keskeinen perusta monille oppimiskäytännöille eri konteksteissa.