Konservointityötä

Konservointityö on kulttuuriperinnön säilyttämistä, palauttamista ja ylläpitoa, jonka tavoitteena on estää esineiden hajoamista sekä pitää ne tutkimus- ja käyttökelpoisina tuleville sukupolville. Siihen sisältyvät sekä ehkäisevät toimenpiteet että korjaavat toimet eri materiaaleille. Työ kohdistuu esimerkiksi taidekokoelmiin, arkistomateriaaleihin, tekstiileihin, paperituotteisiin sekä rakennusten konservointiin.

Prosessi alkaa tutkimuksesta ja dokumentoinnista: tilan, materiaalin ja historiallisten kerrosten kartoituksesta sekä riskinarvioinnista. Konservaattorit suunnittelevat toimet ottaen huomioon esineen aikakauden, käyttötarkoituksen ja ympäristöolosuhteet. Toteutus voi sisältää puhdistusta, stabilointia, pienten korjausten sekä lisäysten tai täydennysten harkintaa, aina mahdollisuuksien mukaan siten, ettei alkuperäistä ilmettä vääristetä. Kaikki vaiheet dokumentoidaan huolellisesti.

Työtä tekevät konservaattorit ja restauroijat, jotka työskentelevät usein museoissa, arkistoissa, kirjastoissa tai tutkimuslaitoksissa. Koulutus kattaa alan yliopisto- tai ammattikorkeakoulutuksen sekä käytännön harjoittelun laboratorioissa. Työympäristöön kuuluu laboratoriot, säilytyslaitteet ja kontrolloidut ilmasto- sekä valonolosuhteet.

Etiikka ja päätöksenteko perustuvat dokumentointiin, alkuperäisten materiaalien kunnioittamiseen ja läpinäkyvyyteen. Päätökset tehdään yhteistyössä omistajien, tutkijoiden ja yleisön kanssa, ja toimenpiteet pyritään tekemään mahdollisimman minimaalisin puuttumisin. Tulokset arvioidaan sekä teknisesti että historiallisesti.

Haasteisiin kuuluvat rahoituksen niukkuus, monimutkaisten materiaalien yhteisvaikutukset sekä digitaalisen konservoinnin tarve. Alan kehitys suuntautuu ennaltaehkäisevään hoitoon, jatkuvaan monitorointiin sekä uusien konservointimenetelmien ja standardien kehittämiseen.