Kolorimetrialla

Kolorimetrialla tarkoitetaan mittausmenetelmää, jolla näytteen pitoisuus määritetään mittaamalla sen värin voimakkuutta tai valon absorptiota. Yleisiä välineitä ovat värimetri ja spektrofotometri, jotka mittaavat valon läpäisevän tai heijastuneen valon intensiteetin tietyllä aallonpituudella. Väri muodostuu, kun näyte reagoi valitun reagenssin kanssa ja muodostuu väriliuos, jonka absorbanssi on suhteessa pitoisuuteen.

Periaate perustuu absorptioon: absorbanssi A määritellään A = log10(I0/I), missä I0 on alkuperäisen valon intensiteetti ja I läpäisseen valon intensiteetti. Beer-Lambertin laki edelleen kuvaa suhteen A = εbc, jossa ε on molaarinen absorptiivisuus, b on optisen polun pituus (näytteen läpäisevä matka) ja c pitoisuus. Kalibrointikäyrä luodaan standardiliuoksilla, joiden pitoisuudet tunnetaan, ja sen avulla näytteen pitoisuus voidaan ratkaista.

Sovellukset kattavat laajasti laboratoriota, biokemiaa ja kliinistä diagnostiikkaa sekä ympäristö- ja elintarvikkeiden laadunvalvontaa. Esimerkkejä ovat enzymatic- ja colorimetriset reaktiot kliinisissä testeissä, vedenlaadun mittaukset sekä elintarvikkeiden väriaineiden ja hapen tilan määritykset. Kolorimetria on myös opetuksessa yleisesti käytetty menetelmä kemian perusilmiöiden havainnollistamiseen.

Rajoitteisiin kuuluvat häiriötekijät kuten epäpuhtaudet, sameus tai suspensiot, ei-lineaarinen vaste ja valonlähteen sekä detektorin vakauden vaikutukset. Luotettavaa tulosta saadaan huolellisella kalibroinnilla, soveltuvalla aallonpituuden valinnalla, puhtailla näytteillä sekä asianmukaisella näytteen käsittelyllä. Kolorimetria on edelleen tärkeä, kustannustehokas työkalu monilla sovellusaloilla.

---