Kolmoissidoksen

Kolmoissidos on kemiallinen sidos, jossa kaksi atoomia jakaa kolme elektroniparia. Tämä tarkoittaa sidosorderia 3. Kolmoissidos koostuu yhdestä sigmasidoksesta sekä kahdesta pii-sidoksesta. Sigma-sidos syntyy end-to-end -päällekkäisestä hybridisoituneiden orbitaleiden, tyypillisesti sp-hybridisaation, avulla, kun taas kaksi pii-sidosta muodostuu päällekkäisistä p-orbitaaleista sivuttaisesti.

Geometria: Kolmoissidos pitää tietyssäkin tilassa atomit melko lineaarisina ja rajoittaa kiertoa sidosakson ympärillä. Tämä lineaarisuus näkyy esimerkiksi eteenpäin olevien C≡C- tai N≡N-sidosten ympärillä. Sidos on erittäin vahva ja lyhyt verrattuna yksinkertaiseen tai kaksoissidokseen, mikä johtaa korkeaan sidosenergiaan ja suureen molekyylien stabiiliuteen.

Pitoisuus ja esiintymä: Kolmoissidosta tavataan sekä diatomisissa kaasumolekyyleissä että monimutkaisemmissa yhdisteissä. Tyypillisiä esimerkkejä ovat N2, C2H2 (etyyni) sekä nitrileihin kuuluvat R-CN-ryhmät ja muut alkyyniset yhdisteet, joissa kolmoissidos sijaitsee. Kolmoissidoksen muodostuminen vaikuttaa molekyylin reaktiivisuuteen ja rakenteeseen, tarjoten suoria reittejä additioreaktioihin sekä orgaanisen rakennusosan monissa yhdisteissä.

Reaktiot: Kolmoissidos on reaktiivinen paikka monissa additioreaktioissa, kuten hydrogenaation, halogenoinnin ja hydrohalogenoinnin kohteena. Pi-sidosten korkea reaktiivisuus tekee niistä usein ensiaskeleen erilaisissa kemiallisissa muunnoksissa, ja kolmoissidos antaa yhdistyksille myös rakenteellista jäykkyyttä ja määrittelee niiden fysikaalisia ominaisuuksia. Kolmoissidoksen läsnäolo on keskeinen piirre sekä orgaanisessa kemiassa että perinteisissä diatomisissa molekyyleissä.