Kokonaistaloutta

Kokonaistaloutta, eli makroekonomian osa-aluetta, tutkitaan taloustieteessä sen vuoksi, että se käsittelee talouden kokonaisilmiöitä. Sen keskeisiä kysymyksiä ovat, miten tuotanto, työllisyys ja hintataso vaikuttavat toisiinsa ja miten politiikkatoimet voivat vaikuttaa talouden kokonaistilaan. Keskeisiä mittareita ovat bruttokansantuote (BKT) ja sen kasvuvauhti, työllisyys sekä inflaatio, julkinen talous ja velkasuhteet sekä kansainvälinen kauppa ja rahoitusvirrat.

Avoin ja kasvava talouskokonaisuus on jatkuvasti riippuvainen kokonaiskysynnän ja kokonaistarjonnan tasapainosta. Pitkällä aikavälillä kokonaistaloutta tutkitaan tuotantopotentiaalin, teknologisen kehityksen ja pääoman kertymisen kautta sekä työvoiman ja pääoman kohdentumisen vaikutusten parissa. Lyhyellä aikavälillä analysoidaan suhdanteita, rahapolitiikan ja finanssipolitiikan vaikutuksia sekä odotusten roolia.

Teoreettisesti makroekonomia käsittää useita suuntauksia, kuten klassista ja neoklassista, keynesiläistä sekä monetaarista, sekä uuskeynesiläisiä ja uusklassisia malleja, usein dynamiikan ja makroekonometriaan sekä DSGE-malleja hyödyntäen. Näitä malleja sovelletaan politiikan arviointiin: finanssi- ja veropolitiikkaa, rahapolitiikkaa ja vaihtokurssipolitiikkaa sekä makroprudensiaalista sääntelyä.

Tilastotietoa keräävät sekä kansalliset tilastokeskukset että kansainväliset järjestöt, kuten IMF, OECD ja Maailmanpankki. Kokonaistaloutta käsittelevä tutkimus antaa välineet sekä virkamiesten että liike-elämän päätöksentekoon, ja se kohtaa jatkuvasti kysymyksiä kasvun, inflaation hallinnan sekä talouskumppanuuksien oikeudenmukaisuuden välillä.