Kokonaiskontekstiin

Kokonaiskontekstiin on suomen kielen illatiivimuoto sanasta kokonaiskonteksti, ja se tarkoittaa siirtymistä tai sijoittumista koko kontekstin piiriin. Termiä käytetään silloin, kun puhutaan ilmiön tarkastelemisesta laajemmassa, kokonaisvaltaisessa viitekehyksessä eikä vain yksittäisten osatekijöiden perusteella. Illatiivimuotoa käytetään usein kirjoitetussa ja suullisessa argumentaatiossa, kun halutaan korostaa yhteyksien ja vastaanottajaltaan laajempien vaikutusten huomioimista.

Kielen tasolla kokonaiskontekstiin viittaaminen muodostuu sanasta kokonaiskonteksti sekä illatiivin -in poimutuksesta. Sanaa voidaan käyttää sekä substantiivina että osana ilmauksia, kuten “kokonaiskontekstiin sijoittaminen” tai “kokonaiskontekstiin katsominen”, jolloin viitataan siihen, että jokin ilmiö tarkastellaan läpi koko viitekehyksen. Hyväksyttäväjä ilmauksia ovat esimerkiksi tutkimuksessa, politiikassa, teknisessä suunnittelussa ja koulutuksessa, joissa tavoitteena on ymmärtää syitä, seuraamuksia ja riippuvuuksia laajemmin kuin pelkän osatekijän perusteella.

Käyttö voi korostaa holisticista lähestymistapaa: se auttaa hahmottamaan, miten taloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja historialliset tekijät vaikuttavat toisiinsa. Sen kautta voidaan välttää liian kapeita tulkintoja ja edistää päätöksentekoa, joka perustuu laajaan kontekstuaaliseen ymmärrykseen. Kokonaiskontekstiin viittaaminen on yleinen keino keskusteluissa ja analyyseissä, joissa halutaan asettaa ilmiöt osaksi laajempaa kokonaisuutta.