Kokonaisbilirubiinia

Kokonaisbilirubiinia on veren bilirubiinin kokonaismäärä. Se koostuu kahdesta päämuodosta: epäkonjugoituneesta (epäsuorasta) bilirubiinista ja konjugoituneesta (suorasta) bilirubiinista. Bilirubiini syntyy heme-ryhmän hajoamisesta punasoluista ja muista kudoksista. Se on veteen huonosti liukeneva pigmentti, joka kulkee albumiinia vasten maksaan kuljetettuna. Maksassa epäkonjugoitunut bilirubiinia konjugoi glukuronihapolla, jolloin syntyy konjugoitunutta bilirubiinia; tämä vesiliukoinen muoto erittyy sappinesteeseen ja lopulta suolistoon.

Normaalisti kokonaisbilirubiinia aikuisilla on noin 5–21 μmol/L (0,3–1,2 mg/dL). Konjugoituneen bilirubiinin osuus on normaalisti pieni, tavallisesti alle noin 5 prosenttia kokonaismäärästä. Kun kokonaisbilirubiinia esiintyy suurina määrinä, se voi aiheutua useista mekanismeista: prehepatisella tasolla esimerkiksi lisääntyneellä punasolujen hajoamisella (hemolyysi), hepatic-tiloissa maksakonjugoinnin tai erittymisen häiriöillä sekä posthepatisella tasolla sappiteiden estyessä.

Kokonaisbilirubiinin lisäksi tärkeä on bilirubiinifraktioiden erottelu: direktiili (konjugoitunut) ja epäsuora (epäkonjugoitunut). Tämä auttaa etiologian arvioinnissa. Kliininen merkitys on jauclinicalik, jolloin keltaisuus voi ilmetä, kun kokonaisbilirubiinin tasot nousevat. Neonataaleilla kohdalla tilanne on yleisempi ja johtuu usein kyvystä konjugoitua bilirubiinia riittävästi. Lisätutkimuksina voidaan käyttää maksa- ja sappiarvojen mittauksia sekä kuvantavia tutkimuksia etiologian selvittämiseksi.