Kivityökaluja

Kivityökaluja ovat ihmisten valmistamia työkaluja, jotka on tehty kivestä. Ne ovat ihmiskunnan historian vanhimpia ja yleisimpiä työkaluja, ja niiden kehitys on ollut keskeistä ihmisen selviytymisen ja yhteiskuntien kehityksen kannalta. Kivityökalut valmistettiin yleensä lyömällä tai hankaamalla kiveä toista kiveä tai muuta kovaa materiaalia vasten, jolloin saatiin aikaan haluttu muoto ja terävyys. Käytettyjä kivityyppejä olivat muun muassa piikivi, obsidiaani ja kvartsiitti, jotka ovat kovia ja hauraita kiviä, joista saa teräviä säleitä.

Kivityökaluja käytettiin monenlaisiin tarkoituksiin, kuten metsästykseen, ruoan valmistukseen, rakentamiseen ja muihin käsitöihin. Yksinkertaisimmista kivistä, joita käytettiin suoraan, kehittyivät vähitellen monimutkaisemmat ja erikoistuneemmat työkalut. Esimerkkejä yleisistä kivityökaluista ovat kivikirveet, kaapimet, veitset ja nuolenkärjet. Kivityökalujen valmistusmenetelmät ja tyyppivalikoima kehittyivät huomattavasti eri aikakausina, kuten paleoliittisella, neoliittisella ja pronssikaudella, heijastaen ihmisten teknologista osaamista ja tarpeita. Vaikka nykyään käytämme pääasiassa metallityökaluja, kivityökalujen tutkimus antaa arvokasta tietoa esihistoriallisista ihmisistä, heidän elämäntavoistaan ja teknologisesta kehityksestään. Kivityökalujen valmistustaito eli kivensironta on edelleen elävä perinne joissakin kulttuureissa.