pronssikaudella

Pronssikaudella Suomessa tarkoitetaan ajanjaksoa, jolloin pronssin käyttö yleistyi ja metallintyöstö kehittyi. Ajoitus sijoittuu yleisesti noin 1500–500 eaa., ja sitä voidaan jakaa varhaiseen pronssikauteen (noin 1500–1100 eaa) sekä myöhäiseen pronssikauteen (noin 1100–500 eaa). Alueelliset erot ovat suuria, ja ajoitukset vaihtelevat maantieteellisen alueen mukaan.

Merkittäviä piirteitä ovat metallin tuonti ja työstäminen pronssiksi sekä laaja-alaisten esineiden leviäminen. Pronssiesineitä on löydetty sekä aseista että työkaluista sekä koruista, ja niiden määrä sekä tyypit kertovat yhteyksistä Itämeren alueille sekä Pohjolaan. Tuotantotekniikka kehittyi; paikalliset työpajat valmistivat tai muokkasivat pronssiesineitä useilla alueilla. Talous perustui sekä metsästykseen, kalastukseen ja keräilyyn että maan- tai eläinperäisen ravinnon hankintaan, ja kaupankäynti ulottui laajalle alueelle tarjoten raaka-aineita ja koristeesineitä.

Hautaus- ja asutustavat vaihtelivat alueittain, mutta pronssikauden yksilöillä esiintyy jonkin verran sosiaalista eriytymistä, mikä ilmenee esineistön koossa ja laadussa. Usein arvokkaammat esineet olivat hautojen mukana niillä alueilla, joilla oli tiiviimpi yhteys laajempiin kauppakäytäviin.

Pronssikauden lopussa yhteydet Itämeren alueen ja Pohjolan muiden kulttuurien kanssa jatkuivat, mutta teknologinen kehitys johti rautakauden alkuun, jolloin pronssiesineistö korvautui yhä enemmän rautatuotteilla ja asutusrakenteet sekä hautauskäytännöt muuttuivat.