Kitkaliitoksia

Kitkaliitokset ovat liitoksia, jotka muodostuvat kitkan tuottaman lämmön ja puristuksen vaikutuksesta kahden kappaleen välille ilman merkittävää metallin sulamista. Periaatteessa pintojen välille syntyy lämpö, joka pehmittää materiaalit ja aiheuttaa plastisen muodonmuutoksen sekä lopullisen liitoskohdan muodostumisen.

Menetelmät ja variaatiot: yleisimpiä ovat pyörivä kitkaliitos ja lineaarinen kitkaliitos. Pyörivässä menetelmässä toinen osa pyörii vasten toista ja puristetaan kiinni, jolloin kitka tuottaa lämmön. Lineaarisessa kitkaliitoksessa liike on lineaarinen ja liitos syntyy puristuksella. Joissakin sovelluksissa käytetään lisäaineita tai esilämmitystä helpottamaan liitoksen syntyä; usein liitos muodostuu ilman merkittävää sulamista.

Materiaalit ja sovellukset: kitkaliitoksia käytetään pääasiassa metalliliitoksissa, kuten alumiiniseoksissa, teräksissä ja titaaniyhdisteissä. Ne soveltuvat korkean lujuuden vaativiin käyttökohteisiin, kuten auto- ja ilmailuteollisuuteen sekä energiantuotantoon liittyviin laitteisiin. Kitkaliitoksia voidaan tehdä sekä saman- että erisäisteisten metallien välillä, ja ne tarjoavat mahdollisuuden epäyhteensopivien metallien yhdistämiseen tietyin rajoituksin.

Hyödyt ja rajoitukset: kitkaliitokset tarjoavat korkean liitoslujuuden, usein hyvän lujuus-painosuhteen ja ilman sulamista. Ne ovat toistettavia ja puhtaita valmistusmenetelmiä, mutta vaativat erikoislaitteita ja suurta puristusvoimaa sekä tarkkaa pintakäsittelyä ja jäähdytystä. Liitoskohdan geometria voi olla rajoittava tekijä.

Historia ja kehitys: kitkaliitokset kehittyivät pääasiassa 1900-luvulla ja niitä on sen jälkeen laajennettu sekä pyörivän että lineaarisen kitkaliitoksen muotoihin sekä useisiin soveltuvuusvaihtoehtoihin.