Kiteistö

Kiteistä on suomen kielen elatiivinen monikko sanasta kide, joka tarkoittaa kristallia. Elatiivimuotoa käytetään ilmaisemaan alkuperää, suhdetta tai sijaintia, kuten "kideistä koostuvat rakenteet" tai "kideistä peräisin oleva aine." Yhteydessä tieteellisessä tekstissä termi esiintyy usein kuvailtaessa materiaaleja ja mineraaleja.

Kiteet eli kristallit ovat kiinteitä aineita, joissa atomit tai ionit ovat järjestäytyneet pitkäaikaisessa, säännöllisessä rakenteessa, muodostamalla kristallihilan. Tämä säännöllisyys ilmenee kiteen muodossa ja erityisenä ominaisuutena kutsutaan kallisarvoista säännöllisyyttä. Kristallit voivat olla suuria tai mikroskooppisen pieniä, ja niiden muoto – habitus – heijastaa rakenteellista symmetriaa, joka jakautuu eri järjestelmiin kuten kolmi- sekä moninapajärjestelmiin.

Kiteet muodostuvat, kun neste tai kaasu muuttuu kiinteäksi tai kun kiinteä aine rivissä järjestäytyy uusiksi rakenteiksi, esimerkiksi sulamispisteen lähestyessä tai lämpötilan ja kyllästystilan muutoksessa. Tällaisia prosesseja kutsutaan kiteytymiseksi tai kiteiden kasvuksi. Ympäristötekijät kuten lämpötila, paine ja epäpuhtaudet vaikuttavat kiteen kokoon, muotoon ja kiteisiin liittyviin ominaisuuksiin.

Kiteitä löytyy luonnosta, teollisuudesta ja teknologiasta. Esimerkkejä mineraaleista ovat kvartsi, halsti ja kvartsirodonit. Yksittäiset kiteet ovat tärkeitä esimerkiksi elektroonisessa teollisuudessa (rakennepiirteet piin tai piin sijasta) sekä gemologiassa (jalokivikivet). Kiteryhmiä ja kiteisiä rakenteita tutkitaan metallurgia, geologia ja materiaalitieteissä laajasti.