Kirjaimistosta

Kirjaimistosta tarkoittaa kirjoitusjärjestelmää sekä oikeinkirjoituksen sääntöjä ja niiden tutkimusta. Se kuvaa, miten puhutusta kielestä siirrytään kirjoitettuun muotoon: mitkä kirjaimet ja digrafeemit käytetään, miten äänteet vastataan ja millaiset säännöt ohjaavat sanojen kirjoittamista, välimerkit sekä isojen ja pienien kirjainten käyttö.

Suomen kirjaimistossa järjestelmä on pääosin foneeminen, eli äänteet pyritään kirjoittamaan suoraan. Vokaalien pituus merkitään vokaalin tuplaamisella (esim. maa) ja konsonanttien pituus näkyy joissakin taivutusmuodoissa konsonantin tuplaamisena. Lainasanat ja vierasperäiset kirjaimet sopeutetaan kirjoitusasuun, ja suurten sekä pienten kirjainten käyttö määräytyy kontekstin mukaan. Digitalisaatio on tuonut lisävaatimuksia tietokonepohjaiselle kirjoittamiselle ja Unicode-merkistölle.

Hallinnollisesta näkökulmasta oikeinkirjoitusta ja kirjaimistön ohjeistusta koordinoi Suomessa Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Kotus) sekä muut kielitoimistot ja sanakirjat. Näiden sääntöjen tarkoituksena on ylläpitää kielen yhtenäisyyttä, helpottaa oppimista sekä varmistaa sanaston ja kirjoitusasun ajantasaisuus, mukaan lukien uusien lainasanojen integrointi.

Historian aikana suomalaisen kirjoitusjärjestelmän kehitykseen on vaikuttanut ruotsin kieli sekä myöhempi itsenäinen kielellinen standardointi. 1800– ja 1900-luvut toivat kiintoisia uudistuksia ja vakiintuneita käytäntöjä, ja digitaalisen aikakauden myötä oikeinkirjoitus on sopeutunut sekä ohjelmisto- että verkkokäyttöihin sekä uusien teknisten kirjoitusmuotojen tukemiseen.