Kipuviestien

Kipuviestien käsite viittaa hermosignaaleihin, jotka välittävät kudosten vaurioitumista tai tulehdusta koskevaa tietoa aivoihin. Ne ovat keskeinen osa kipukokemusta, mutta kipu syntyy vastaavasti aivojen tulkinnasta ja extrapolaatiosta aistimusten lisäksi. Kipuviestien käsittely voi poiketa yksilöllisesti, ja siihen vaikuttavat sekä sensoriset että kognitiiviset tekijät.

Perifeeriset signaalit alkaa nociceptoreista, erityisistä kipunäkyvyyden reseptoreista, jotka sijaitsevat ihossa, nivelissä ja sisäelimissä. Kun kudos vaurioituu tai tulehdus aktivoi vaaratekijöitä, nämä reseptorit vapauttavat signaalia, joka kulkee A-delta- ja C-nerovasujen kautta selkäytimeen. Siellä signaali siirtyy eteenpäin sekundaarisiin neuronihin ja ylittää synapseja välittäjäaineiden, kuten glutamaatin ja substance p:n, avulla.

Neljännen asteen tie vie kipuviestit aivokuoren alueille. Spino-thalamic pathway johtaa signaalin talamukseen, josta tieto siirtyy primaarin ja sekundaarin somatosensorisen korteksin lisäksi anteriorisessa cingulassa sekä insulassa sijaitseviin alueisiin, joissa kipu tulkitaan ja kokemukseen liittyvät tunteet aktivoituvat. Kipujen kokemusta voi muokata myös descending-painmodulaatiolla aivorungon alueilta, kuten periaqueductal gray -alueelta, jotka vapauttavat endorfiineja ja muita mekanismeja kipua lievittämään.

Kipuviestit voidaan luokitella nociceptiivisiin, neuropatiaan liittyviin ja akuutin sekä kroonisen kivun muotoihin. Pitkälle kehittyneessä kivussa esiintyy keskushermoston sensorisointia (central sensitization). Tämä kokonaisuus selittää, miksi kipu voi olla todellista ja vaikeasti hallittavaa, vaikka kudosvauriota ei havaittaisi.

Kipuviestien ymmärtäminen tukee kipujen hoitoa. Hoitoon voivat kuulua farmakologiset analgesikot, kudosten toimintoja tukevat terapian keinot sekä kognitiiviset ja käyttäytymisen muutokset, jotka vaikuttavat kipukokemuksen tulkintaan.