Kilpirauhashäiriöiden

Kilpirauhashäiriöt, eli kilpirauhassairaudet, ovat joukko tiloja, jotka vaikuttavat kilpirauhasen toimintaan. Kilpirauhanen on pieni perhosenmuotoinen rauhanen, joka sijaitsee kaulan etuosassa ja tuottaa kilpirauhashormoneja, tyroksiinia (T4) ja trijodityroniinia (T3). Nämä hormonit säätelevät kehon aineenvaihduntaa, eli sitä, kuinka nopeasti keho käyttää energiaa. Ne vaikuttavat myös kasvuun ja kehitykseen, ruumiinlämpöön, sydämen sykkeeseen ja moniin muihin elintoimintoihin.

Kilpirauhashäiriöt jaetaan yleensä kahteen pääryhmään: kilpirauhasen vajaatoimintaan (hypotyreoosi) ja kilpirauhasen liikatoimintaan (hypertyreoosi). Vajaatoiminnassa kilpirauhanen ei tuota tarpeeksi kilpirauhashormoneja, mikä hidastaa kehon toimintoja. Oireita voivat olla väsymys, painonnousu, kylmänarkuus, ummetus ja kuiva iho. Liikatoiminnassa kilpirauhanen tuottaa liikaa kilpirauhashormoneja, mikä kiihdyttää kehon toimintoja. Oireita voivat olla sydämentykytys, laihtuminen, hermostuneisuus, hikoilu ja vapina.

Muita kilpirauhashäiriöitä ovat struuma, joka on kilpirauhasen suurentuminen, ja kilpirauhassyöpä. Kilpirauhasen toimintahäiriöiden syyt vaihtelevat. Yleisin syy vajaatoimintaan on Hashimoton tyreoidiitti, autoimmuunisairaus, jossa elimistön oma puolustusjärjestelmä hyökkää kilpirauhasta vastaan. Hypertyreoosin yleisin syy on Basedowin tauti, toinen autoimmuunisairaus. Kilpirauhashäiriöitä voidaan diagnosoida verikokeilla, jotka mittaavat kilpirauhashormonien ja aivolisäkkeen tyrotropiinin (TSH) pitoisuuksia. Hoito riippuu häiriön tyypistä ja vakavuudesta. Useimmiten kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan hormonikorvaushoidolla, kun taas liikatoimintaa voidaan hoitaa lääkityksellä, radioaktiivisella jodilla tai leikkauksella.