Kiinnityksen

Kiinnitys tarkoittaa sekä fyysistä kiinnittämistä että oikeudellista vakuutta. Sillä on kaksi yleistä käyttötarkoitusta: toisaalta tarkoitetaan tavaroiden, rakennusosien tai muiden osien kiinnittämistä toisiinsa, ja toisaalta tarkoitetaan velan vakuuttamista vakuudella, joka antaa velkojalle oikeuden vaatia velan täyttämistä.

Fyysisessä kontekstissa kiinnitys viittaa tapoihin yhdistää osia toisiinsa: ruuveilla, nauloilla, pultteilla, liimalla, hitsauksella ja muilla kiinnitysmenetelmillä. Valinta riippuu kiinnitettävien materiaalien luonteesta, kuormituksesta sekä siitä, miten kestävästi ja turvallisesti kiinnitys on tarkoitus toteuttaa. Kiinnityksen lujuuteen vaikuttavat myös liitosten suunnittelu ja käytettävä teknologia.

Oikeudellisessa kontekstissa kiinnitys tarkoittaa velan vakuutta, usein kiinteistöön kohdistuvaa kiinnitystä eli velkaa turvaavaa oikeutta. Kiinnitys syntyy ja rekisteröidään maanmittauslaitoksen ylläpitämässä kiinnitysrekisterissä. Kiinnityksen perusteella velkoja saa oikeuden käyttää vakuutta velan tyydyttämiseen, jos velallinen ei suorita velkaa. Kiinnitys voi kohdistua kiinteistöön tai muihin arvopapereihin ja omaisuuseriin sen mukaan, millainen vakuus on sovittu.

Sovelluksia ovat asuntolainojen kiinnitykset, kiinteistölainat sekä joidenkin yritysvakuuksien kiinnitykset. Käytännön merkitys on selvä: kiinnitys antaa velkojille paremmat mahdollisuudet periä saatavansa, mutta se rajoittaa omistajan oikeutta luovuttaa vakuutta ilman velan vapauttamista. Termi kiinnityksen käytössä viittaa siihen, mitä vakuutta tai kiinnitysnäkymää käsitellään.