Kierrätysasteet

Kierrätysasteet ovat mittareita, joilla kuvataan, kuinka suuri osa syntyneestä jätteestä saadaan kierrätettyä tai uudelleen käytettyä. Kierrätys voi kattaa materiaalikierrätyksen sekä biohajoavan jätteen kompostoinnin ja käytön uudessa tuotteessa. Joissakin laskentatavissa mukaan lasketaan myös jätteen energiana hyödyntäminen, jolloin osa jätteen käsittelystä ei lamppaisikaan kiertokulkuun.

Laskentatavat ja erottelut voivat vaihdella. Yleensä kierrätysaste ilmoittaa kierrätettyjen ja uudelleenkäytettyjen määrien osuuden kokonaisjätteestä. Eri jätelajeilla, kuten muovilla, paperilla, metallilla ja lasilla, sekä erillisillä jätejakeilla (esimerkiksi rakennus- ja sekajäte) kierrätysasteet voivat poiketa toisistaan. Lisäksi maat voivat raportoida sekä materiaalikierrätyksen että energianhyödyn osuuksia, mikä vaikuttaa kokonaiskuvaan.

Käytännössä kierrätysasteisiin vaikuttavat infrastruktuuri ja lainsäädäntö: erillinen keräys, kierrätyslaitosten kapasiteetti sekä palautus- tai tuottajavastuun järjestelmät nostavat asteita. Kuluttajien kierrätysturvallisuus, jätteen laatu ja kontaminaatio vaikuttavat myös toteutuvaan kierrätysasteeseen. EU:n ja kansalliset tavoitteet ohjaavat kehitystä, ja raportointi sekä seurantamenetelmien harmonisointi ovat keskeisiä parannuskeinoja.

Rajoitteina kierrätys voi kohdata teknisiä, taloudellisia ja laadullisia haasteita, kuten kontaminaatio, materiaalien monimutkaisuus tai markkinoiden heilahtelut kierrätysmateriaalille. Silti kierrätysasteiden parantaminen on keskeinen osa kiertotalouden sekä ympäristö- ja ilmastoystävällisten toimintatapojen edistämistä.