Kielteisyyksiä

Kielteisyys (monikko kielteisyyksiä) on termi, jota käytetään sekä kielellisessä että psykologisessa kontekstissa kuvaamaan epäluottamusta, vastustusta tai negatiivista asennetta. Se voi viitata sekä yksilön suhtautumiseen väitteisiin ja tapahtumiin että kielen piirteisiin, joissa väite kumotaan tai siihen suhtaudutaan vähemmän myönteisesti. Kielteisyyden ilmentymä vaihtelee tilanteesta ja kulttuurista riippuen.

Linguistisessa merkityksessä kielteisyyttä voidaan käsitellä negatiivisuuden ilmaisuna: väitteiden kumoaminen tai kieltäminen tapahtuu sanavalinnoilla ja rakenteilla, kuten negatiivisilla ilmauksilla tai sanalla ei. Kielteisyyksiä voi esiintyä sekä arkisessa puheessa että kirjoitetussa kielessä, ja ne vaikuttavat siihen, miten viestit ymmärretään.

Psykologisessa ja sosiaalisessa kontekstissa kielteisyyteen liittyy asenne, jossa asiat nähdään usein negatiivisesti, skeptisesti tai epäillään toisten motiiveja. Sallitun reunan ja varautumisen raja tulee vastaan: maltillinen kielteisyys voi auttaa riskien tunnistamisessa, mutta liiallinen kielteinen ajattelu voi heikentää toimintakykyä, päätöksentekoa ja ihmissuhteita.

Kielteisyydentutkimukseen kuuluu sekä itsearviointikyselyt että kvalitatiiviset menetelmät. Hoidollisessa kontekstissa kognitiivinen uudelleenjärjestely, tunteiden säätely ja harjoitukset, kuten kiinnittäminen huomioimaan myönteisiä puolia, voivat auttaa lievittämään haitallista kielteisyyttä.

Kielteisyydet ovat osa kulttuurisidonnaista rakennetta: toisinaan kriittisyys nähdään arvokkaana ominaisuutena, toisissa tilanteissa se voi estää avun pyytämistä ja yhteistyötä.