kielteisyys

Kielteisyys on suomenkielinen sana, joka tarkoittaa kielteisen toiminnan tai tilan esiintymistä: kieltäytymistä, torjumista tai vastustamista. Se voi viitata useisiin ilmiöihin, kuten kielen kielteisyyteen (lingvistinen kielteisyys), loogiseen kielteisyyteen (kielteinen operaatio) sekä yksilön tai ryhmän asenteisiin, joissa väitteet tai vaatimukset evätään. Sanaa käytetään sekä tavanomaisessa arkipuheessa että akateellisessa yhteydessä.

Etymologisesti kielteisyys juontuu adjektiivista kielteinen sekä verbistä kieltää, ja sen nominaalimuoto muodostaa abstraktin käsitteen kielteisestä tilasta. Kielteisyys ilmenee monin tavoin riippuen kontekstista: kielteisessä lauseessa, asenteessa tai ajattelumallissa.

Linguistisessa mielessä kielteisyys Suomessa näkyy yleisesti sanan ei kautta. Lauseen kielteinen muoto rakennetaan siten, että subjektin mukaan taipuvia muotoja käytetään yhdessä kielteisen elementin kanssa; esimerkiksi lauseessa "Minä en syö mitään" negatiivinen merkitys syntyy ei-partikelin käytöstä sekä objektiin liittyvästä määritestistä. Negatiiviset lauseet voivat vaikuttaa myös sananmuodostukseen ja adjektiivien käyttöön eri kieliopillisin tavoin.

Kielteisyydellä on myös merkitys psykologiassa ja yhteiskunnallisessa ajattelussa. Kehitysvaiheessa erityisesti varhaislapsuudessa esiintyvä negatiivismi tai kiellonhalu on lapsen itsenäisyyden ilmaisua. Aikuisilla kielteisyys voi ilmentyä epäluulona, kriittisenä asenteena tai vastustuksena uusia ideoita kohtaan.

Kielteisyys on siis moniselitteinen käsite, joka kattaa kielen, logiikan, psykologian ja arkipäivän käytännön ilmiöt.