Kielityypit

Kielityypit ovat kielitieteen käsite, jolla kuvataan kielellisten rakenteiden suuria tyyppejä, kuten morfologiaa, syntaksia ja merkityksen ilmaisua. Typologia pyrkii kuvaamaan sekä yhteisiä piirteitä että kielten välisiä poikkeamia eikä toimi arvojärjestykseen perustuvana luokituksena.

Morfologisessa typologiassa kieliä tarkastellaan niiden morfologian mukaan. Yleisimmät ryhmät ovat isolaatioiset (isolating), agglutinatiiviset, fusionaliset ja polysyntetisoivat kielet. Esimerkkeinä kiina on pääasiassa isolating-kieli, turkki agglutinatiivinen kieli, venäjä fusionalinen kieli ja inuktitut polysyntetisoituva kieli. Nämä tyypit kuvaavat, miten merkitykset ilmaistaan yhdistämällä sanoja ja morfeemeja.

Syntaktisessa typologiassa keskitytään lauseiden rakenteeseen ja sanajärjestykseen. Yleisimmät sanajärjestyksen tyypit ovat SVO, SOV ja VSO, ja kielellä voi olla näiden joukosta erilaisia vaihtoehtoja riippuen kielestä ja ajankohdasta. Esimerkiksi englanti on SVO-kieli, japani SOV-kieli ja perinteisesti arabia on VSO-kieli, vaikka nykykielissä variaatioita esiintyy.

Kielityypit auttavat hahmottamaan kielten monimuotoisuutta ja tarjoavat sekä yleisiä tutkimustuloksia että kielikohtaisia poikkeamia. Typologia on deskriptivinen ja vertaileva työkalu, joka huomioi sekä historiallisen kehityksen että kielten kontaktien vaikutukset. Monet universaalit kuvaavat, miten kieliä luokitellaan ja miten tietyt rakenteelliset vaihtoehdot ovat yli kieliryhmien yleisiä tai harvinaisia.