Kielikoristeena

Kielikoristeena on suomenkielinen ilmaisu, jota käytetään kuvaamaan kielen koristavaa elementtiä, jonka päätehtävä on lisätä tekstin tai puheen sävyä, rytmiä tai mielleyhtymiä eikä välittää välttämättä uutta tietoa. Termi ei ole vakiintunut sanaluokka tai määritelty käsitteistö, vaan se esiintyy ennemmin kuvailevana ilmaisuna kieli- ja kirjallisuusanalyysissä.

Kielikoristeena tarkoittaa käytännössä kielellisiä keinoja, joilla teksti saa lisäkaikua tai ilmaisullista väriä. Tällaisia koristeita voivat olla arkaismit, lainasanat, harvoja sanamuotoja, toistoa, allitteraatiota, rytmisiä rakenteita ja muita kielellisiä eleitä, joiden ensisijainen funktio on esseitä tai runoutta rytmittävä ja ilmaisua rikastuttava. Keskeistä on, että koristeella on lähinnä esteettinen tai tunnelmallinen merkitys ja se voi sekä lisätä ilmaisun ilmeikkyyttä että hidastaa tai painottaa tiettyä sävyä.

Käyttöyhteyksiä ovat muun muassa kirjallisuudentutkimus, kritiikki, kielenopetus ja journalistinen analyysi, joissa pohditaan, miten kielen koristeelliset elementit vaikuttavat ymmärrykseen ja lukukokemukseen. Keskusteluissa voidaan pohtia sekä koristeen toimivuutta että sen mahdollisia esteettisiä tai kielellisiä kustannuksia.

Lisäksi kielikoristeena voidaan nähdä laajemmin osa kirjoittajan tyylillistä leikkiä, jolla teksti erottuu ja herättää mielikuvia. See also: retoriset keinot, tyylilajit, kielikuva.