Kielenpiirteen

Kielenpiirteen on kielitieteessä käytetty käsite, joka viittaa kielen tiettyyn ominaisuuteen. Se voi olla fonologinen, morfologinen, syntaktinen tai semanttinen piirre, jolla on erottuva rooli kielen rakenteessa tai käytössä. Kielenpiirteet muodostavat yksittäisiä yksiköitä, joiden avulla kieliä voidaan kuvata, vertailla ja luokitella.

Kielenpiirteet ovat keskeisiä työvälineitä typologiassa ja kielten kuvailevassa tutkimuksessa. Niitä kerätään ja tallennetaan ominaisuusinventaarioihin, joissa kukin kieli saa arvoja kyseisille piirteilleen. Arvot voivat olla binäärisiä (läsnä/poissa) tai moniarvoisia, ja niiden avulla voidaan jäljittää kielten välistä vaihtelua sekä historiallisia muutoksia. Monet tutkimukset hyödyntävät suuria kielitietokantoja, kuten WALS:ia (World Atlas of Language Structures), jossa kielenpiirteitä kartoitetaan yli sataa tilastoitavaa ominaisuutta.

Esimerkkejä yleisistä kielenpiirteistä ovat sanajärjestys (esimerkiksi subjekti–predikaatti–objekti vs. subjekti–objekti–predikaatti), artikkelien läsnäolo tai puuttuminen, tapauksien järjestys sekä verbien taivutus- ja aikamuoto-opit, äännejärjestelmät kuten vokaaliharmonia tai tonaalisuus, sekä evidentiivisyys (päätelmien lähde kielessä). Näiden piirteiden tutkiminen auttaa kieliä luokittelemaan typologisesti, tukee kantaisälinjojen rekonstruointia sekä valottaa kielten kontaktia ja vaihtoa.

Rajoitteet huomioitavaan: piirteet voivat olla dialektisesti tai rekisteristä riippuvaisia, ja ne voivat olla gradientteja eikä pelkästään binäärisiä. Datan laatu sekä määritelmien ja arvotuksen yhdenmukaisuus vaikuttavat tulkintaan.

See also: linguistic typology, World Atlas of Language Structures, phonology, morphology, syntax.