Kideakselit

Kideakselit ovat kolme toistensa suhteen määrittelevää lineaarista vektoria, joilla kristallijärjestelmä toistuu tilassa. Niitä merkitään tavallisesti a, b ja c, ja niiden välisten kulmien α, β ja γ avulla määritellään yksikkösolun geometria. Näiden aksälukujen avulla kuvaillaan, kuinka pikkutasonen säännöllinen rakenteellinen toisto rakentaa kiinteän kiteen.

Kideakselien tarkka muoto riippuu kiderakenteen kristallijärjestelmästä. Jotkin järjestelmät käyttävät toisiaan kohtisuoria akselia ja kulmat ovat 90 astetta (esimerkiksi neliö- tai kuutiokeskiset järjestelmät), kun taas toisissa järjestelmissä akselit eivät ole kohtisuoria. Kyse on yksikkösolun perusteista, joita kutsutaan myös konventionaaliseksi tai primitiviseksi soluksi.

Kideakselit mahdollistavat koordinaattien ja massan sekä tilavuuden laskemisen. Rakenteen koordinaatit annetaan usein fractionsaalisina koordinaatteina x, y, z suhteessa a-, b- ja c-akselien suuntiin. Vastaavat kartoitukset voidaan muuntaa kartesiin koordinaatteihin tunnetulla solun parametrit, ja niiden avulla voidaan tulkita planeet ja atomipaikat.

Kideakselit ovat keskeisiä rakenneanalyysissä, kuten X-ray-, neutroni- tai elektronidiffaktiossa. Diffraction-ilmiössä hkl-indeksit viittaavat kohti kideakselien muodostamia leijautuvia suuntia ja planeettoja sekä niiden välistä suhdetta. Myös reciprocal lattice -konsepti perustuu kideakselien geometriaan ja sellaiset mittaukset auttavat määrittämään kiteen rakenteen symmetrian ja parametrit.