Kevyenliikenteen

Kevyenliikenteen käsite kuvaa liikennettä, jossa käytetään kevyitä, ihmisen voiman tai vain vähän moottorivoimaa käyttävät kulkuneuvoja. Suomessa kevyenliikenteeseen luetaan pääasiassa jalankäynti ja pyöräily sekä muut kevyet liikkumisen muodot, kuten rullaluistelu ja pyörätuoliliikenne, riippuen kontekstista. Kevyenliikenteen väylät ja tilat suunnitellaan yleensä motorisoidun liikenteen väylien rinnalle tai erikseen, tavoitteena turvallinen, sujuva ja esteetön liikkuminen erityisesti kaupungin ympäristössä.

Infrastruktuuri koostuu jalankäytävistä, pyöräteistä sekä kevyen liikenteen risteyksistä ja yhteiskäyttöisistä tiloista, joissa eri liikennemuodot voivat jakaa tilaa. Keskeisiä suunnittelukäytäntöjä ovat näkyvyys, valaistus, päällyste sekä suurten nopeuksien hallinta, jotta kevyenliikenteen turvallisuus paranee. Liikenteen turvallisuutta edistetään myös liikunnan ja liikkuvuuden tasa-arvon huomioinnilla, erityisesti lasten, vanhusten ja liikuntarajoitteisten osalta.

Kevyenliikenteellä on keskeinen rooli kestävän liikkumisen tavoitteissa: se voi vähentää autoilun tarvetta, edistää terveyttä ja pienentää ympäristökuormitusta. Kansallisesti ja paikallisesti kevyenliikenteen edistäminen kuuluu maankäytön, liikenteen ja ilmastonmuutoksen torjunnan yhteisiin toimenpiteisiin. Haasteina ovat tilan rajoitukset kaupungeissa, yhteistyö motorisoidun liikenteen kanssa sekä uusien teknologioiden ja viestinnän vastausten integrointi kevyen liikenteen verkkoihin.