Keuhkoveritulppiin

Keuhkoveritulppiin on tilanne, jossa keuhkovaltimoon tai sen haaroihin muodostuu tukos. Tukos johtuu usein verihyytymästä, joka on irronnut syvä laskimotukoksesta (DVT) ja kulkeutunut keuhkoihin verenkierron mukana.

Riski- ja taustatekijät vaihtelevat, mutta yleisiä syitä ovat pitkä vuodelepo tai liikunnan puutteen aiheuttama laskimotukosten riski, suuri kirurginen toimenpide, raskausaika ja synnytys, syöpä sekä eteenpäin vaikuttavat tekijät kuten ylipaino, tupakointi ja geneettiset veren hyytymishäiriöt. Harvinaisemmassa tilanteessa keuhkoveritulpaan liittyy myös pienempiä keuhkovaltimoiden tukoksia ilman DVT:tä.

Oireet voivat ilmetä äkillisesti. Yleisimpiä ovat hengenahdistus, rintakipu joka voi beiruissa olla terävää ja paheneva hengittäessä, sekä yskiminen. Joillakin potilailla on huimausta tai pyörrytystä; osalla oireet voivat olla vähäisiä tai puuttuvia.

Diagnostiikka perustuu kliiniseen arvioon sekä kuvantamistutkimuksiin. Yleisimmät tutkimukset ovat keuhkojen tietokonetomografia (CTPA) sekä ventilaatioperfuusio (V/Q) -skannaus. Taustalla voidaan tutkia myös verikokein D-dimeeritasoja sekä etsiä DVT:hon viittaavia löydöksiä alipaine-ultraäänellä.

Hoito on hätätilanteena aloitettava ja vaatii asiantuntijan arviota. Hoitoon kuuluu yleensä verenohennuslääkitys (antikoagulantit) sekä vakavissa tapauksissa liuotushoitoa (thrombolysis) tai harvinaisissa tilanteissa kirurginen toimenpide. Hoidosta riippumatta potilaan tilaa seurataan.

Ehkäisy keskittyy DVT:n ehkäisyyn ja riskitekijöiden hallintaan, kuten liikkumisen edistämiseen, liikakäytön välttämiseen, tukisukkiin sekä kirurgisten riskitekijöiden vähentämiseen. Pitkäaikaisessa hoidossa päätöksen tekee hoitava lääkäri yksilöllisesti.