Keuhkoäänet

Keuhkoäänet ovat äänellisiä ilmiöitä, joita kuunnellaan keuhkoista stetoskoopin avulla. Niiden avulla voidaan saada tietoa ilman kulusta ja keuhkojen tilasta. Keuhkoäänet syntyvät ilman liikkeestä hengitystieissä sekä pienissä ilmatiehyissä ja alveoleissa, ja ne voivat vaihdella normaalista poikkeaviin patologiaan viittaaviin muutoksiin.

Normaalit keuhkoäänet koostuvat vesikulaarisista hengitysäänistä, jotka ovat pehmeitä ja tasaisia. Sisäänhengitys on tavallisesti hieman pidempi kuin uloshengitys, ja äänet kuuluvat parhaiten keuhkojen yläosissa sekä takaa. Lämmins ja rauhallinen auskultaatio on tärkeää, jotta voidaan erottaa normaalit äänet mahdollisista poikkeavuuksista.

Auskultaatio suoritetaan potilaan istuessa tai makuulla rentona. Potilas hengittää syvään suun kautta, ja ohjaat huolellisesti kaikki keuhkojen alueet: etu- ja takareunat sekä sivulta sivulle. Stetoskoopin diafragmaali osa käytetään tavanomaisiin vesikulaarisiin ääniin, ja potilasta voidaan pyytää hengittämään syvään useamman kerran, jotta muutokset tulevat selvästi esiin. Tunnistat yhdenmukaisen kuvion molemmilla puolilla ja seuraat poikkeavuuksia.

Adventtiiviset äänet ovat lisä-äänet, joita normaalisti ei kuulu. Niitä voivat olla vinkuvat hengitysäänet (esimerkiksi obstruktiopäivänä), rätisevät/crackles-äänet sekä suurien hengitysteiden roina. Adrestatiiviset äänet voivat viitata erilaisiin tiloihin, kuten keuhkoputkien supistumiseen, nesteeseen keuhkoissa tai keuhkokuumeeseen.

Kliinisesti keuhkoäänet auttavat paikantamaan tulehdusta, nestettä, keuhkoputkien laajentumaa tai muita tiloja. Oikea tulkinta vaatii sekä vertailevaa auskultaatioita kummallekin keuhkoalueelle että potilaan kliinisen tilan huomioimista.