keuhkokuumeeseen

Keuhkokuume on keuhkojen tulehduksellinen sairaus, jossa keuhkorakkuloihin kertyy tulehdusnestettä ja kudosvaurioita. Sairaus vaihtelee lievästä kotihoitoon soveltuvasta keuhkokuumeesta, joka voidaan hoitaa ilman osastohoitoa, vakavaan keuhkokuumeeseen, joka vaatii sairaalahoitoa ja lisävalvontaa.

Syyt ovat moninaiset: useimmat tapaukset johtuvat bakteeri-infektiosta, mutta keuhkokuume voi aiheutua myös viruksista tai harvoin sienistä. Yleisimmät bakteerit ovat pneumokokki (Streptococcus pneumoniae) ja muut bakteeriryhmät; viruksista tärkeimmät ovat influenssa ja RS-virukset. Taudin syntyyn vaikuttavat potilaan yleiskunto, ikä ja muut sairaudet.

Oireisiin kuuluvat äkillinen kuume, yskä ja limainen erite, hengenahdistus, rintakipu sekä voimakas väsymys. Oireet voivat kehittyä eri tahdissa riippuen taustatekijöistä.

Diagnoosi perustuu lääkärin arvioon, rintakehän röntgenkuvaan sekä laboratoriokokeisiin (esim. CRP ja veriarvot) sekä mahdollisiin yskösten tai veriviljelyihin bakteerin tunnistamiseksi.

Hoito riippuu taudin aiheuttajasta. Bakteeriperäisessä keuhkokuumeessa annetaan antibiootteja; lievät tapaukset hoidetaan kotona, vakavammat sairaalassa, usein lisähappea ja nesteytystä. Viruksellisten keuhkokuumeiden hoidossa korostetaan tukitoimia ja antiviraaleja, jos niiden käyttö on suositeltavaa.

Ennuste vaihtelee; suurin osa toipuu, mutta vanhukset, immuunipuutteiset ja kroonisesti sairaat ovat alttiimpia komplikaatioille, kuten pleuraeffuukselle, keuhkopaiseelle tai verenmyrtykselle. Ehkäisyyn kuuluu rokotukset pneumokokki- ja influenssa- sekä yleinen käsihygienia.