keuhkokuumeesta

Keuhkokuume (pneumonia) on keuhkojen tulehdus, jossa tulehdus kohdistuu erityisesti alveoleihin ja keuhkoputkien ympäristöön. Taudin taustalla on yleensä infektio, mutta se voi syntyä myös kemiallisen ärsytyksen tai muun ei-infektiivisen syyn seurauksena. Aiheuttajat voivat olla bakteereita, viruksia tai harvemmin sieniä; toisinaan tulehduksen taustalla on useamman tekijän yhdistelmä. Yleisimmät bakteerit ovat Streptococcus pneumoniae, Mycoplasma pneumoniae ja Haemophilus influenzae; viruksia voivat olla influenssa sekä muut virukset kuten koronavirukset. Riskitekijöitä ovat ikä, krooniset sairaudet (sydän-, keuhko-, diabetes), tupakointi, runsas alkoholin käyttö sekä immuunijärjestelmän heikkeneminen. Sairaalahoidon tarve kasvaa iän ja vakavuuden myötä; sairaalassa hoitoa tarvitaan usein potilaille, joilla on vaikea hengenahdistus tai muut komplikaatiot.

Oireet: yskä, kuume, hengenahdistus, rintakipu, väsymys sekä mahdollinen erite. Vanhuksilla oireet voivat olla epätyypillisiä, kuten sekavuus tai ruokahaluttomuus.

Diagnoosi: perustuu kliiniseen arvioon ja rintakehän röntgenkuvaan. Laboratorioissa voidaan todeta tulehduksen merkit ja tarvittaessa tehdä sputum-, veren- tai molekyylipatogeenitutkimuksia. Vakavuuden arvioinnissa käytetään usein kyselyjä tai pisteytyksiä, kuten CURB-65.

Hoito: lievässä tapauksessa antibioottihoito aloitetaan yleensä suun kautta kotona. Vakavammat tapaukset tai kotona hoitamisen mahdottomuus edellyttävät sairaalahoitoa, jossa käytetään suonensisäisiä antibiootteja ja tukea (nesteytys, hapetus). Lepo ja riittävä nesteytys tukevat toipumista.

Ennuste ja ehkäisy: useimmat toipuvat hoidon avulla, mutta ikääntyneillä ja kroonisesti sairastavilla on suurempi riski komplikaatioihin kuten pleuraeritteeseen, empyemeen tai sepsikseen. Ehkäisyyn kuuluu rokotteet (pneumokokki- ja influenssarokotteet), hyvän käsihygienian ylläpitäminen sekä tupakoinnin lopettaminen.