Kenttäraportointia

Kenttäraportointi on systemaattinen havainnointiin ja tietojen keruuseen perustuva raportointiprosessi, jossa tieto kerätään paikan päällä. Sillä tarkoitetaan sekä journalistista kenttätyötä että tieteellistä, kehitys- ja hallinnollista kenttätyötä. Se yhdistää havaintoja, vuorovaikutusta ja teknisiä mittaustapoja tavoitteena tuottaa todennettavaa, kontekstuaalista tietoa tutkittavasta ilmiöstä.

Työ aloitetaan suunnittelulla ja riskien arvioinnilla. Käytettyjä menetelmiä ovat havainnot, haastattelut, mittaukset, kyselyt sekä visuaalinen materiaali kuten valokuvat ja videot. Tiedonkeruussa hyödynnetään kenttämuistiinpanoja, digitaalisia lomakkeita sekä paikkatietoa. Dokumentointi tulisi tehdä järjestelmällisesti: ajan, paikan, tarkoituksen, käytetyt menetelmät, havainnot ja alustavat johtopäätökset.

Raportin rakenne vaihtelee kontekstin mukaan, mutta yleisesti mukaan kuuluu johdanto, menetelmät, havainnot, analyysi sekä rajoitteet ja suositukset. Tiedot tallennetaan metatietoineen, jotta ne ovat jäljitettävissä ja uudelleen käytettävissä.

Etiikka ja laadunvarmistus ohjaavat kenttäraportointia: suostumus ja yksityisyyden kunnioittaminen, turvallisuus sekä tietojen luotettavuuden varmistaminen. Laatuvarmistukseen kuuluu triangulaatio ja toisten havainnoijien tarkistus.

Kenttäraportointia sovelletaan ekologisissa kartoituksissa, ympäristövaikutusten arvioinnissa, humanitaarisissa ja kehitystutkimuksissa sekä journalistisessa raportoinnissa. Se tukee päätöksentekoa tarjoamalla ajantasaisia tietoja paikan päällä tapahtuvista ilmiöistä.