Kemoterapiaa

Kemoterapia on syövän hoidossa käytetty lääkehoito, jonka tavoitteena on tuhota syöpäsolut tai estää niiden kasvu ja jakautuminen. Hoitoon käytetään solunsalpaajia sekä muita kemiallisia aineita, joiden vaikutus kohdistuu nopeasti jakautuviin soluihin. Mekanismeihin kuuluu DNA-vaurioiden aiheuttaminen, solusyklin etenemisen estäminen sekä soluelinten toiminnan häiritseminen, mikä estää solujen jakautumisen.

Kemiahoidot annetaan yleisimmin syklisinä kuureina, joiden välillä potilas saa lepo- ja palautumisjaksoja. Hoito suunnitellaan yksilöllisesti syövän tyypin ja levinneisyyden sekä potilaan yleisen tilan mukaan. Hoitomuotona kemoterapia voi olla suonensisäistä, laskimoon tai pillerinä, ja joissain tapauksissa se annetaan paikallisesti.

Sivuvaikutukset ovat yleisiä ja vaihtelevat käytettyjen aineiden mukaan. Tavallisia haittavaikutuksia ovat pahoinvointi, oksentelu, suun limakalvo- ja iho-oireet sekä väsymys. Lisäksi kemoterapia voi heikentää immuunijärjestelmää, aiheuttaa anemiaa tai verihiutaleiden määrän vähenemistä sekä joissain tapauksissa hermoston-, munuais- tai maksitoiminnan tilapäistäkin heikkenemistä.

Kemoterapia ei aina paranna taudin kulkua; se voi pidentää elinaikaa, lievittää oireita tai toimia adjuvanttina leikkauksen jälkeen. Resistenssi ja yksilöllinen herkkyys ovat haasteita. Nykyinen tutkimus tähtää tarkempaan, potilaskohtaiseen hoitosuunnitteluun biomarkkereiden avulla sekä yhdistelmähoitoihin, joissa kemoterapiaa käytetään yhdessä kohdennettujen tai immunoterapiavaikutusten kanssa.