Kemikaalihoito

Kemikaalihoito on hoitomenetelmien yleisnimi, jossa kemiallisia aineita käytetään vaikuttamaan biologisiin järjestelmiin, poistamaan kontaminaatioita tai ehkäisemään eliöiden kasvua. Termi kattaa sekä lääketieteelliset sovellukset että ympäristö-, maatalous- ja teollisuusympäristöissä käytettävät käsittelyt.

Lääketieteessä kemikaalihoitoa käytetään esimerkiksi syövän hoidossa kemoterapian ja erilaisten kohdennettujen lääkkeiden muodossa. Lisäksi antibakteeriset, antifungaaliset ja antiviraaliset kemikaalit voivat hoitaa tartuntatauteja. Hoito suunnitellaan potilaan diagnoosin, yleisen terveydentilan ja vasteen mukaan, ja se voi aiheuttaa haittavaikutuksia sekä altistaa hoitovasteelle liittyvälle riskille.

Ympäristö- ja maataloussektorilla kemikaalihoitoa käytetään torjunta- ja desinfektioaineiden sekä vedenkäsittelyn yhteydessä. Yleisimmät aineet ovat desinfektio- ja säilöntäaineet sekä torjunta- ja kasvinsuojeluaineet. Käyttöä säädellään ympäristö- ja terveysvaikutusten minimoimiseksi; haittoja voivat olla ei-toivottujen lajien ja eliöiden vaikutukset, resistenssien kehittyminen sekä kemikaalijätevesien ja maaperän pilaantumisriskit.

Sääntely ja turvallisuus ohjaavat kemikaalihoitoa sekä käyttöturvallisuutta. EU:n kemikaalivirasto (ECHA) sekä kansalliset viranomaiset kuten Suomen Tukes ja Fimea valvovat hyväksyntöjä, käytön rajoja ja riskinarviointeja sekä tiedottamista. Lainsäädäntö perustuu REACH-direktiiviin sekä lääkevalmisteiden ja desinfektioaineiden erityissäädöksiin.

Kemikaalihoito on monipuolinen ja jatkuvasti kehittyvä ala. Sen tehokkuus ja turvallisuus riippuvat oikea-aikaisesta valinnasta, huolellisesta annostuksesta sekä asianmukaisesta valvonnasta.