Kelvinyksiköllä

Kelvin (symboli K) on SI-järjestelmän termodynaamisen lämpötilan perusyksikkö. Kelvinin avulla mitataan absoluuttista lämpötilaa; nollakelvin vastaa absoluuttista nollapistettä, jossa hiukkasten lämpöliike on minimissä.

Vuoden 2019 muutos määritteli Kelvinin siten, että Boltzmannin vakio k on tarkalleen 1,380649×10^-23 J/K. Tämän määritelmän myötä kelvinin arvo ei riipu mistään yksittäisestä fyysisestä esityksestä; lämpötilan ero Celsius-asteina vastaa samaa eroa kelvinasteina, eli T(K) = T(°C) + 273,15.

Kelvinin nimi juontuu William Thomson, lord Kelvin, ja sen symboli on K. Kelvinin mittaustarkkuus on keskeinen monilla tieteenaloilla, kuten fysiikassa, kemiassa ja tekniikassa, joissa absoluuttinen lämpötila on olennaista.

Käyttökohteita ovat tieteelliset tutkimukset, teollisuus ja mittausmenetelmät, joissa lämpötilan absoluuttinen arvo on tärkeä. Esimerkkejä arvoista: huoneilman lämpötili noin 293–298 K; veden jäätymispiste 273,15 K; Auringon pinnan lämpötila noin 5778 K.

Realisaatio Kelvinin määritelmä toteutetaan käytännössä primaarien termometria-menetelmien avulla, joita ylläpitävät kansainväliset ja kansalliset metrologiset laitokset. Näin kelvin pysyy tarkkana ja yhteentoimivana eri mittauslaitteissa ja tutkimuslaitoksissa maailmanlaajuisesti.