Kehitysrahoitus

Kehitysrahoitus tarkoittaa rahoitusta, jonka tarkoituksena on tukea kehitysmaiden taloudellista ja inhimillistä kehitystä. Siihen sisältyy sekä julkista rahastusta että yksityisten sijoitusten rahoitusta sekä kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten toimintaa. Tavoitteena ovat köyhyyden vähentäminen, infrastruktuurin parantaminen sekä terveyden, koulutuksen ja ympäristön tilan edistäminen, usein ilmastonmuutoksen, sopeutumisen ja kestävän kehityksen näkökulmat huomioiden.

Rahoituslähteitä ovat virallinen kehitysapu (ODA) valtiotasoisista toimijoista sekä monenkeskiset organisaatiot, kuten Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto ja alueelliset kehitys- ja talousinstituutiot. Suomessa kehitysrahoitusta tarjoavat muun muassa Finnfund ja Finnvera, ja kansainväliset kehitysrahoituslaitokset (Development Finance Institutions, DFI) kokoavat sekä julkista että yksityistä rahoitusta kehitysprojekteihin.

Rahoituslajeja ovat avustukset, ehtoiset tai ei-ehtoiset lainat, lainojen vakuutukset ja oman pääoman sijoitukset. Yleistyviä rahoitusmalli on blended finance, jossa julkinen rahoitus yhdistetään yksityiseen rahoitukseen riskien vähentämiseksi ja vaikutusten kasvattamiseksi. Tukea voidaan antaa sekä rahoituksena että teknisenä apuna ja osaamisena.

Kehitysrahoitus etenee hankeverkoston ja lainaehtojen kautta. Hankkeissa painotetaan due diligence -arviointeja sekä ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia, ja noudatetaan usein OECD/DAC:n kehitysrahoituksen kestävyys- ja vaikuttavuusperiaatteita sekä rahoituslaitosten omia ohjeita ja standardeja.

Kritiikkiä kehitysrahoitukselle kohdistuu muun muassa velkaantumisen riskien, ehtojen vaikutuksen kansallispolitiikkaan sekä hyödyn kohdentumisen ja hallinnon läpinäkyvyyden kysymyksiin. Nykyisin painottuvat vaikuttavuuden mittaaminen, vastuullisuus ja kokonaisvaikutusten seuraaminen.