Kehitysmallien

Kehitysmallien käsite viittaa organisaatioiden käyttämään kehityksen kehyksiin ja malleihin, jotka ohjaavat tuotteen tai järjestelmän suunnittelua, kehittämistä ja toimitusta. Kehitysmallit määrittelevät työnkulut, vaiheet, vastuut sekä käytettävät artefaktit ja laatukriteerit, ja ne auttavat hallitsemaan projektin riskejä ja riippuvuuksia. Tavoitteena on tarjota ennustettavuutta, toistettavuutta ja näkyvyyttä projektin tilaan sidosryhmille.

Käytännössä kehitysmallit voidaan jakaa pääosin suunnitelmalähtöisiin (plan-driven) ja ketteriin (agile) malleihin. Plan-driven mallit korostavat etukäteen määriteltyjä vaatimuksia, muodollista dokumentaatiota ja vaiheistettua etenemistä. Esimerkkejä ovat vesiputousmalli (waterfall) ja V-malli. Ketterät mallit puolestaan painottavat iteratiivisuutta, nopeaa palautetta ja sopeutumista muuttuviin vaatimuksiin; tunnettuja esimerkkejä ovat Scrum, Kanban ja Extreme Programming (XP). Lisäksi on hybridejä, jotka yhdistävät elementtejä sekä suunnitelmalähtöisistä että ketteristä periaatteista.

Kehitysmallien valinta riippuu projektin luonteesta, riskiprofiilista, sidosryhmien tarpeista sekä organisaation kyvykkyyksistä. Oikea malli voi parantaa viestintää, lisätä näkyvyyttä etenemisessä sekä tehostaa laadunvarmistusta. Nykytrendeissä korostuvat lyhyet iteraatiot, jatkuva integrointi ja toimitus sekä tiimityön kehittäminen.