Kattavuusjaot

Kattavuusjaot ovat suunnittelumenetelmä, jolla määritellään, kuinka kattavuus tai peittävyys jaetaan eri yksiköille, alueille tai väestöryhmille suunnitelmassa tai projektissa. Käytännössä kattavuusjaot kertovat, miten resursseja, mittauksia tai valintoja jaetaan siten, että tavoiteltu kattavuus toteutuu mahdollisimman tasaisesti ja tehokkaasti.

Käyttökohteet ja merkitys. Kattavuusjaot esiintyvät useilla aloilla, kuten tilastollisessa tutkimus- ja otantasuunnittelussa, jossa pyritään varmistamaan, että otos edustaa kokonaisuutta riittävän kattavasti. Ne ovat tärkeitä myös julkisessa terveydessä, ympäristön seurannassa sekä verkko- ja palvelualueiden suunnittelussa, jotta palvelut ja mittaukset ulottuvat laajasti ja tasapuolisesti eri alueilta tai ryhmiltä.

Lähestymistavat. Yleisimpiä on tasapuolinen (uniform) kattavuus, jossa kaikki alueet tai ryhmät saavat samanlaiset mahdollisuudet. Yhtä yleisiä ovat suhteelliset jaot (proportionaalinen jaotus) sekä stratified jaotus, jossa jaetaan kattavuutta ryhmien tai alueiden koon tai tarpeen mukaan. Optimointi voi huomioida kustannukset ja tilastollisen varianssin: esimerkiksi Neymanin jako minimoi otosvaihteluustarvetta annettujen kustannusten puitteissa.

Laskentaperiaatteet. Kattavuusjaot edellyttävät tietoja kunkin yksikön koosta, kustannuksista ja mahdollisesti vaihteluista tai riskeistä. Käytännössä päätöksentekijä määrittelee tavoitellun kattavuustason ja budjetin, jonka perusteella jaot lasketaan.

Esimerkki. Oletetaan alueilla A, B ja C on väestötilavuudet 50 000, 30 000 ja 20 000, ja yhteensä on 100 otosta. Proportionaalisella jaolla A saisi 50, B 30 ja C 20 otosta. Jos kustannukset poikkeavat, voidaan käyttää kustannus- ja varianssia huomioivaa optimoitua jakoa.

Lisätietoa ja käsitteet. Kattavuusjaot liittyvät läheisesti otantasuunnitteluun, Poisson- ja stratified-otantaan sekä palvelu- ja verkostosuunnitteluun. Katsottavana ovat muun muassa kattavuuden tasaisuus, edustavuus ja kustannustehokkuus.