Katselukäyttäytyminen

Katselukäyttäytyminen viittaa siihen, miten ihmiset ja eläimet ohjaavat katsettaan visuaalisen tiedon vastaanottamiseen ja käsittelyyn. Se kattaa katseen suunnan ja pysähtymisen sekä silmien liikkeet, kuten fiksaatioihin ja sakkadisiin liittyvät liikkeet sekä nopean huomion siirtymisen. Katselukäytöksen tutkimuksessa käytetään usein silmäseurantaa (eye-tracking) mittaamaan tarkasti, mihin kohteisiin katse kiinnittyy, kuinka kauan ja miten usein katse pysähtyy tietyssä kohdassa.

Keskeiset mittarit ovat fiksaatioiden kesto ja määrä, sakkadien amplitudi ja frekvenssi sekä scanpath eli katselun etenemisen reitti. Näitä voidaan tarkastella sekä staattisissa että dynaamisissa tehtävissä, kuten kuvien, videoiden tai tehtävien parissa. Pupilien laajeneminen voi tarjota lisätietoa kognitiivisesta kuormituksesta ja emotionaalisista tiloista.

Katselukäyttäytymiseen vaikuttavat sekä bottom-up että top-down -prosessorit. Bottom-up -tekijät riippuvat stimulan ominaisuuksista (kontrasti, väri, liike), kun taas top-down -tekijät liittyvät tehtävästä johtuvaan tavoitteellisuuteen, odotuksiin ja kontekstiin. Kulttuuriset erot, ikä, kognitiivinen eheys, kieli ja sosiaaliset vihjeet voivat muokata katsetta ja huomion jakautumista. Klinisissä yhteyksissä katselukäyttäytymistä hyödynnetään esimerkiksi autismikirjon tutkimuksissa tai neurologisissa arvioissa.

Sovellukset katseiden seuraamiseen liittyvät kaupallisesta tuotetuntemuksesta ja käyttäjäkokemuksesta turvallisuus- ja ajonäköön sekä kliinisiin ja aivotutkimuksiin. Eettiset näkökohdat korostavat yksityisyyden ja suostumuksen merkitystä, erityisesti tilanteissa, joissa silmien liikkeet voivat paljastaa arkaluonteisia tietoja.