Katetroinnin

Katetrointi on lääketieteellinen toimenpide, jossa elimistöön asetetaan ohut putkimainen instrumentti (katetri) tarkoituksena ohjata nestettä tai muuta ainetta oikeaan paikkaan tai poistaa sitä. Katetrointi kattaa sekä diagnostiset että terapeuttiset toimenpiteet ja sitä käytetään laajasti erilaisissa hoitotilanteissa.

Virtsatiekatetrointi on yleisin muoto. Siihen kuuluu virtsarakon kautta tehtävä katetrointi sekä kertakäyttöinen kertakatetrointi. Pitkäaikainen virtsarakon katetrointi mahdollistaa virtsan poiston ja tilan seuraamisen, kun taas kertakatetrointi sopii mittauksiin tai lyhytaikaiseen tyhjennykseen. Suurimpiin haasteisiin kuuluu virtsatieinfektioiden ja katetrin tukkeutumisen riski. Suprapubinen katetri asennetaan munuaiskanavan kautta suoraan virtsarakon tilaan vatsan seinämän lähelle.

Verisuoni- ja sydämen alueella katetrointi (endovaskulaarinen katetrointi) käytetään diagnostiikkaan ja hoitoon, kuten angiografiaan, pallolaajennuksiin ja muihin toimenpiteisiin. Keskuslaskimokatetri asennetaan suurimpaan laskimoon hoitotarkoituksiin (esimerkiksi nesteiden ja lääkkeiden antamiseen tai verenkierron seuraukseen). Arteriaalinen katetri mahdollistaa suoran verenpaineen mittauksen ja joidenkin toimenpiteiden suorittamisen.

Valmistelu ja turvallisuus perustuvat aseptisiin käytäntöihin, puudutukseen tai yleiseen anestesiaan sekä ohjaavien kuvantamismenetelmien käyttöön, kun tarkkaa sijaintia tarvitaan. Komplikaatioita voivat olla infektio, verenvuoto, katetrin tukkeutuminen, rakenteelliset vauriot sekä allergiset reaktiot.

Jälkitoimet vaihtelevat katetroinnin tyypin mukaan. Yleisesti katetrin tilaa seurataan säännöllisesti, hoitokäytännöt ja puhdistus toteutetaan ohjeistuksen mukaan, ja katetrointi poistetaan silloin, kun se ei enää ole tarpeen.