virtsatieinfektioiden

Virtsatieinfektiot ovat yleisiä bakteeri- tai harvemmin virtsateihin liittyviä infektioita, jotka voivat vaikuttaa virtsarakkoon (kystiitti), virtsaputkeen (uretriitti) tai munuaisiin (pyelonefriitti). Yleisimmät aiheuttajat ovat bakteereja, erityisesti Escherichia coli. Muita yleisiä bakteereja ovat Klebsiella, Proteus ja Enterococcus. Riskitekijöitä ovat naisten lyhyempi virtsaputki, seksuaalinen aktiivisuus, raskaus, diabetes sekä ikääntyminen ja virtsateiden laitteet kuten katetrit.

Oireet riippuvat infektion paikasta. Kystiitissä tavallisimpia ovat tihentynyt ja polttava virtsaamisen tarve, alavatsan kipu sekä virtsan sameus. Pyelonefriittiin liittyy kuume, selkä- tai sivukipu, pahoinvointi ja yleinen voinnin heikkeneminen. Ikääntyneillä ja miehillä oireet voivat olla epätyypillisiä tai vähäisiä.

Diagnoosi perustuu oireisiin sekä virtsanäytteeseen: virtsanalyysi voi osoittaa tulehduksen merkkejä ja bakteereita; virtsakulttuuri tarvittaessa varmistaa bakteerin ja sen herkkyyden. Raskaana olevien, epäily komplisoidusta infektioista sekä toistuvien infektioiden tapauksissa kulttuuri on suositeltavaa.

Hoito perustuu antibioottiin. Lievät kystiitit paranevat usein lyhyellä hoitojaksolla; vakavammat tapaukset tai epäilty pyelonefriitti vaativat pidemmän hoidon ja mahdollisesti sairaalahoitoa. Valinta riippuu potilaan tilasta sekä paikallisista suosituksista ja bakteerin herkkyyksistä. Riittävä nesteytys ja oireiden seuranta ovat tärkeitä.

Ehkäisykeinoihin kuuluvat riittävä nesteytys, vessassa käynti säännöllisesti, virtsatietulehduksen jälkeinen hyvä hygienia ja seksuaalisen aktiivisuuden jälkeen virtsaamisen varmistaminen. Toistuvissa tapauksissa voidaan harkita lyhytaikaista profylaksiaa, yksilöllisesti arvioiden. Ennuste on yleensä hyvä, mutta komplikaatiot kuten pyelonefriitti tai urosepsis voivat vaatia intensiivisempää hoitoa.