Karttatasot

Karttatasot ovat geoinformaatiojärjestelmissä (GIS) käytettyjä kerroksia, jotka erottavat ja yhdistävät maantieteellistä tietoa. Jokainen karttataso sisältää geometrisen esityksen kohteista sekä niihin liittyvät attribuutit, ja niitä voidaan tallentaa, hallita ja näyttää erikseen muista tasoista. Karttatasot mahdollistavat kartan rakentamisen siten, että käyttäjä voi lisätä, poistaa tai yhdistellä kerroksia sen mukaan, mitä kartassa halutaan näyttää ja analysoida.

Karttatasot jaetaan yleisesti vektori- ja rasteritasoihin. Vektoritasoja ovat piste-, viiva- ja monikulmio-geometrioihin perustuvat kerrokset sekä niihin liittyvät attribuutit; ne soveltuvat hyvin yksittäisille kohteille ja topologialle. Rasteritasot koostuvat ruudukkomaisesta arvomatriisista ja kuvaavat jatkuvia arvoja, kuten korkeus, maankäyttö tai maastotyyppi.

Datan lähteet ja hallinta. Karttatasot voivat olla peräisin mittauksista, digitoinnista, maastotutkimuksesta tai kaukokartoituksesta. Ne tallentuvat useisiin tiedostomuotoihin ja tietokantoihin (esimerkiksi Shapefile, GeoJSON, GeoTIFF, GeoPackage) ja ne liittyvät kansainvälisiin tai paikallisiin koordinaattijärjestelmiin, jotta paikkakoordinaatit ovat yhdenmukaisia. Tiedot voidaan yhdistää, rajata ja analysoida sekä esittää visuaalisesti erilaisilla symboliikoilla.

Käyttö ja jakaminen. Karttatasoja käytetään karttojen laatimiseen, paikkatietoanalyysiin sekä päätöksenteon tukemiseen suunnittelussa, liikenteessä, ympäristön seurannassa ja koulutuksessa. Ne voidaan jakaa web-palveluina (esim. WMS, WMTS, WFS) tai upottaa paikkatietoportaalien kautta, kuten kansallisissa ja alueellisissa open data -palveluissa. Laadunvarmistus, lisenssit ja säännölliset päivitykset ovat keskeisiä hallinnan tekijöitä.