Kapasiteettikerroin

Kapasiteettikerroin (capacity factor) on energian tuotannon mittari, joka kuvaa sitä, kuinka suuri osa laitoksen nimelliskapasiteetista käytetään todellisuudessa tietyn ajanjakson aikana. Se kertoo siis laitoksen tuotantotehon ja sen, mitä se tuottaisi, jos se toimisi jatkuvasti täysillä.

Laskukaava on: kapasiteettikerroin = E / (Pmax × t), jossa E on tuotettu energia (esim. megatunnit, MWh), Pmax on asennettu maksimikapasiteetti (MW) ja t on ajanjakso (tunteina). Jos esimerkiksi 1 000 MWh tuotetaan vuodessa ja laitoksen nimellisteho on 100 MW, vuotuinen kapasiteettikerroin on noin 1 000 / (100 × 8 760) ≈ 11,4 %.

Kapasiteettikerrointa käytetään vertailemaan erilaisten teknologioiden tuotantotehokkuutta, arvioimaan kapasiteettitarvetta sekä tukemaan investointi- ja ylläpitopäätöksiä sekä sähkön toimitusvarmuutta. Se ei kuitenkaan kerro tuotannon ajoittumisesta (vuorokausi- tai vuodenaikavaihtelut) eikä mittaa kustannuksia.

Käytännön huomioita: kapasiteettikerroin vaihtelee suuresti tekijöiden mukaan, kuten laitoksen teknologia, käytössäpidon määrä, huoltokatkot ja käytännön käyttöön liittyvä johto- sekä kuormituspolitiikka. Esimerkiksi ydinvoimaloilla CF on tyypillisesti korkeampi (noin 70–90 %), kun taas tuuli- ja aurinkosähkön CF on alhaisempi ja riippuva seasonaalisista sekä sääolosuhteista. Fossiiliset polttoaineet voivat osoittaa laajaa vaihtelua käyttötavasta riippuen.

Kapasiteettikerroin on yleisesti käytetty, yksinkertainen mittari laitosten suorituskyvyn ja sovitettujen tuotantotarpeiden ymmärtämiseksi.