Kansaneläkejärjestelmiä

Kansaneläkejärjestelmät ovat sosiaaliturvajärjestelmiä, jotka tarjoavat taloudellista tukea kansalaisille erityisesti vanhuuden, työkyvyttömyyden tai kuoleman kohdatessa. Niiden keskeinen tavoite on varmistaa perusturva ja ehkäistä köyhyyttä. Kansaneläkejärjestelmiä on monenlaisia, ja niiden toteutus vaihtelee maittain. Yleisesti ne voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: jakojärjestelmiin ja pääomitusjärjestelmiin.

Jakojärjestelmässä, joka on yleisin kansaneläkejärjestelmien muoto, nykyisten työssäkäyvien maksamat maksut käytetään nykyisten eläkkeiden rahoittamiseen. Tämä malli perustuu solidaarisuuteen sukupolvien välillä. Pääomitusjärjestelmässä puolestaan yksilöt keräävät eläkettä omille tileilleen, ja eläkkeen määrä perustuu kerättyyn pääomaan ja sen tuottoon. Monet järjestelmät yhdistävät näitä eri elementtejä.

Kansaneläkejärjestelmien rahoitus voi perustua julkiseen verotukseen, työnantajien ja työntekijöiden maksamiin pakollisiin vakuutusmaksuihin tai näiden yhdistelmään. Järjestelmien kattavuus voi vaihdella; jotkut kattavat kaikki kansalaiset, kun taas toiset keskittyvät tiettyihin väestöryhmiin. Eläkkeiden taso ja laskentatavat vaihtelevat merkittävästi, ja niihin vaikuttavat monet tekijät, kuten työura, palkkataso ja sosiaalipoliittiset päätökset. Kansaneläkejärjestelmät ovat jatkuvan kehityksen kohteena väestörakenteen muutosten, kuten eliniän pitenemisen ja syntyvyyden laskun, vuoksi.