Kalkkineuriininestäjiä

Kalkkineuriininestäjät ovat lääkeaineiden ryhmä, jota käytetään pääasiassa elinsiirtojen jälkeen elimistön hylkimisreaktion estämiseen. Ne vaikuttavat estämällä T-solujen aktivaatiota ja lisääntymistä, jotka ovat keskeisiä immuunijärjestelmän osia vieraan kudoksen tunnistamisessa ja hyökkäämisessä sitä vastaan. Toimintamekanismiltaan ne estävät kalkkineuriinin, entsyymin, joka on välttämätön T-solujen aktivaatioketjussa. Kalkkineuriinin estäminen vähentää interleukiini-2:n tuotantoa, joka on T-solujen kasvua ja erilaistumista stimuloiva sytokiini.

Tavallisimpia kalkkineuriininestäjiä ovat siklosporiini ja takrolimuusi. Näitä lääkkeitä annetaan yleensä yhdistelmänä muiden immunosuppressiivisten lääkkeiden kanssa hylkimisriskin minimoimiseksi. Elinsiirtojen lisäksi kalkkineuriininestäjiä voidaan käyttää myös erilaisten autoimmuunisairauksien hoidossa, joissa immuunijärjestelmä hyökkää elimistön omia kudoksia vastaan. Tällaisia käyttöaiheita ovat muun muassa atooppinen ihottuma ja joissakin tapauksissa haavainen koliitti tai Crohnin tauti, vaikka näissä tapauksissa on usein käytössä paikallisesti annosteltavat valmisteet.

Kalkkineuriininestäjien käyttöön liittyy myös haittavaikutuksia, kuten lisääntynyt infektioherkkyys, munuaisvauriot, korkea verenpaine, vapina ja diabeteksen riski. Lääkehoitoa seuraavat lääkärit valvovat potilaiden tilaa tarkasti ja säätävät annostusta tarpeen mukaan. Lääkkeiden yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa on myös huomioitava.