Kaksoiskansalaisuus

Kaksoiskansalaisuus tarkoittaa tilannetta, jossa henkilöllä on kaksi tai useampi kansalaisuus samaan aikaan. Kansalaisuudet antavat oikeuksia, kuten oleskelu, työskentely ja äänioikeus sekä suojelua ulkomailla, mutta velvollisuudetkin vaihtelevat maittain (verotus, asevelvollisuus). Kansainvälinen säädäntö vaihtelee: jotkut maat sallivat kaksikansalaisuuden laajasti, toiset rajoittavat sitä tai vaativat kansalaisuuden menettämistä.

Suomessa kaksoiskansalaisuus on ollut mahdollista 2003 voimaan tulleen kansalaisuuslain myötä. Tämä tarkoittaa, että suomalainen voi hankkia toisen maan kansalaisuuden ilman, että Suomen kansalaisuutta menettää automaattisesti (olettaen, että toinen maa sallii kaksikansalaisuuden). Joihinkin tilanteisiin voi kuitenkin liittyä tarve renuntiosta tai toisen maan lainsäädännön vaatimuksista.

Kaksoiskansalaisuuden hankkiminen tapahtuu useimmiten syntymän, perimän tai luonnollistamisen kautta. Syntyessä todennäköisesti toinen vanhempi on toisen maan kansalainen, jolloin syntyy kaksikansalaisuus. Luonnollistaminen puolestaan edellyttää tavallisesti tiettyä oleskeluaikaa, kielitaitoa ja muita ehtoja.

Käytännössä kaksoiskansalaisuus vaikuttaa oikeuksiin ja velvollisuuksiin riippuen maasta. EU-kansalaisuus antaa vapaan liikkumisen ja oleskelun EU:n alueella. Muut velvollisuudet, kuten vero- ja sotilasvelvoitteet, määräytyvät kunkin maan lainsäädännön mukaan. Joissain tehtävissä kaksikansalaisuutta tai sen omistusta voidaan rajoittaa.

Kaksoiskansalaisuus on nykyään yleinen ilmiö, ja sen käytännöt riippuvat sekä kansainvälisistä että kansallisista säännöksistä. Ennen päätöstä on suositeltavaa kartoittaa sekä oman että toisen maan nykyiset lait ja käytännöt.