Kaksijuosteiset

Kaksijuosteiset kuvaavat rakenteita, joissa kaksi pitkää juostetta on järjestetty siten, että ne ovat vastakkaisessa suunnassa ja muodostavat toisiaan täydentävät emäsparit. Termin käyttö liittyy erityisesti biologiassa ja biokemiassa, missä kaksi juostetta muodostaa tiiviin, kestävän kokonaisuuden.

Yleisin esimerkki ovat kaksijuosteiset nukleiinihapot, kuten deoksiribo- ja ribonukleiinihapot. Näissä DNA:ta tai RNA:ta muodostavat kaksi toisiinsa komplementaarista juostetta, jotka ovat antiparalleelit eli niiden suuntaus on vastakkainen. Emästen välinen vetysidos mahdollistaa stabiilin, tiiviin helixin. DNA:ssa parit ovat A-T (kaksisidos) ja G-C (kolmiosidos); RNA:ssa emäsparit voivat noudattaa samankaltaista komplementaarisuutta, mutta RNA:lla yleisin muoto on eräänlainen kaksijuosteisuus, joka voi poiketa DNA:n rakenteesta.

Kaksijuosteiset voivat esiintyä useissa konformaatiomuodoissa. DNA:n yleisin muoto on B-DNA, oikeakätinen heliksi, noin 10,5 emäsparia per kierto. On olemassa myös A- ja Z-DNA-tyyppejä, jotka syntyvät erilaisissa olosuhteissa. dsRNA:n tyypillinen muoto on A-heliksi, joka poikkeaa DNA:n B-formasta. Kaksijuosteisuus vaikuttaa molekyylin ominaisuuksiin, kuten stabiilisuuteen, melting- eli denaturaatio-pisteeseen sekä mahdollisuuteen toimia templaattina kopioinnissa ja transkriptiossa.

Kaksijuosteisia rakennetaan ja purkautuvat biologisissa prosesseissa säädellysti. Ne ovat keskeisiä periytymisen, geenin ilmentymisen ja erilaisten molekulien vuorovaikutusten kannalta sekä tutkimuksessa että sovelluksissa, kuten PCR:ssä ja RNA-siirrossa.