Kaasusammutusjärjestelmät

Kaasusammutusjärjestelmät ovat automaattisia palonsammutusjärjestelmiä, jotka käyttävät kaasumaisia sammutusaineita palojen sammuttamiseen. Nämä järjestelmät ovat tehokkaita erityisesti tiloissa, joissa vesipohjaiset järjestelmät voisivat aiheuttaa merkittävää vahinkoa tai olla tehottomia.

Kaasusammutusaineet toimivat useilla eri mekanismeilla. Ne voivat jäähdyttää paloa vähentämällä lämpötilaa alle syttymispisteen. Toiset aineet tukahduttavat palon kemiallisesti, vähentäen palamisreaktion vapaita radikaaleja. Jotkut kaasut myös laimentavat ilman happipitoisuutta niin paljon, että palaminen ei enää voi ylläpitää itseään.

Yleisimpiä kaasusammutusaineita ovat inerttikaasut, kuten typpi, argon ja hiilidioksidi, sekä erilaiset halogeeniyhdisteet, kuten FK-5-1-12. Inerttikaasut ovat ympäristöystävällisiä ja niillä on nolla otsonikadon potentiaalia ja hyvin alhainen ilmaston lämpenemispotentiaali. Hiilidioksidi on tehokas ja edullinen, mutta sen käyttö voi olla vaarallista tiloissa, joissa on ihmisiä, johtuen sen kyvystä vähentää happipitoisuutta nopeasti. FK-5-1-12, tunnettu myös kauppanimellä Novec 1230, on synteettinen neste, joka haihtuu nopeasti kaasuksi ja on tehokas sammutusaine, jolla on minimaalinen ympäristövaikutus.

Kaasusammutusjärjestelmät ovat tyypillisesti asennettu sähkökeskuksiin, palvelinhuoneisiin, arkistotiloihin, museoihin, laivoihin ja muihin arvokkaita laitteita tai materiaaleja sisältäviin tiloihin. Järjestelmän suunnitteluun ja asennukseen liittyy tarkkoja turvallisuusmääräyksiä, jotta sammutusaineen vapautuminen ei vaaranna ihmisiä tiloissa. Usein tiloihin asennetaan ennakkovaroitusjärjestelmiä ja poistumisreittien merkintöjä.