Kaasukentät

Kaasukentät ovat geologisia rakenteita, joissa maakaasua on varastoituneena huokoisiin sedimenttikerroksiin, joita ympäröi epäläpäisevä estokerros. Kaasukenttien muodostuminen edellyttää poreilevan kaasun kerrostumista säilyvän paineen sekä kykyä estää kaasun pääsy pinnalle. Yleisimpiä varastotilat ovat hiekkakivet ja kalkkikivet suurissa sedimentaarisissa altaissa.

Kaasukenttien löytämiseksi käytetään geofysikaalisia menetelmiä, kuten 3D-seisminen tutkimuksia, sekä poraamalla testikaivoja. Varannot arvioidaan usein todistettujen (proved) ja todennäköisten (probable) sekä mahdollisten (possible) basis. Kaasukenttien tuotanto alkaa kaivojen avulla, joista maakaasua johdetaan pintaan ja edelleen käsitellään. Esikäsittelyssä poistetaan kosteutta, rikkivety sekä muut epäpuhtaudet, ja tarvittaessa erotellaan nestemäisiä kaasun komponentteja. Puhdasta maakaasua siirretään putkistoilla kohti markkinoita tai nesteytetään LNG-muotoon vientiä varten.

Kaasukenttien tuotanto on pitkäaikainen ja vaiheittainen, ja sen kestävyys riippuu sekä hydroloosesta että teknologian kehityksestä. Ympäristö- ja turvallisuusnäkökohdat korostuvat, sillä metaanivuodot, polttaminen ja vedenhallinta sekä maanpinnan ja vesistöjen suojelu ovat keskeisiä tekijöitä. Kaasukentät muodostavat merkittävän osan maailman energiarakenteesta ja vaikuttavat energiaomavaraisuuteen sekä geopoliittisiin suhteisiin.