Käyttäytymistutkimuksessa

Käyttäytymistutkimuksessa tarkoittaa systemaattista tutkimusta, jonka tavoitteena on ymmärtää sekä ihmisten että eläinten käyttäytymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimus pyrkii kuvaamaan, ennakoimaan ja mahdollisesti muuttamaan käyttäytymistä sekä arvioimaan erilaisia interventioita ja ympäristötekijöiden vaikutuksia.

Käyttäytymistutkimuksessa käytetään monenlaisia menetelmiä. Kokeelliset tutkimukset laboratoriossa tai kentällä mahdollistavat syy-seuraussuhteiden arvioinnin ja kontrolloitujen muuttujien tutkimisen. Havainnointi- ja korrelaatiotutkimukset voivat osoittaa yhteyksiä luonnollisissa olosuhteissa. Käyttäytymisen mittaamiseen käytetään operatiivisia määritelmiä, luokittelua ja usein koodausta sekä käytöksenalyysiin (esim. soveltava käyttäytymisanalyysi, ABA) liittyviä lähestymistapoja. Pitkittäistutkimukset seuraavat muuttujia ajan kuluessa, kun taas useat kokeelliset tai vertailevat tutkimukset analysoivat eroja ryhmien välillä.

Objektiivinen mittaaminen, luotettavuus, validiteetti ja tulosten replikoitavuus ovat keskeisiä huomioita. Tutkimuksessa käytetään tilastollisia menetelmiä ja toisinaan behavioraalisia kaavioita tai todennäköisyyspohjaisia malleja, joiden avulla voidaan tehdä päätelmiä käyttäytymisen syistä ja seurauksista.

Kohteita voivat olla sekä ihmiset että eläimet eri ympäristöissä: laboratorioissa, luokkahuoneissa, työpaikoilla tai luonnollisissa tilanteissa. Tutkimusta voidaan soveltaa koulutuksessa, terveydenhuollossa, organisaatioissa ja käyttäytymisen muutosohjelmissa.

Käyttäytymistutkimuksen historialliset juuret ovat behaviourismissa ja käyttäytymisanalyysissa, joiden tarkoitus on osoittaa suhteita ympäristön ja käyttäytymisen välillä. Myöhemmin kognitiiviset ja biologiset näkökulmat laajensivat lähestymistapaa. Eettiset periaatteet painottavat osallistujien suostumusta, vapaaehtoisuutta, yksityisyyttä sekä eläinten hyvinvointia koskevia tutkimusohjeita.