Järjestelmäkutsut

Järjestelmäkutsut ovat tietokoneohjelmien tapa pyytää palveluita käyttöjärjestelmältä. Kun ohjelma tarvitsee tehdä jotain, mihin sillä ei ole suoraa oikeutta tai joka vaatii käyttöjärjestelmän apua, se tekee järjestelmäkutsun. Tällaisia toimintoja ovat esimerkiksi tiedostojen avaaminen ja lukeminen, prosessien luominen tai lopettaminen, muistin varaaminen tai verkkoyhteyksien muodostaminen. Järjestelmäkutsut ovat olennainen osa käyttöjärjestelmän ja sovellusten välistä rajapintaa.

Kun ohjelma tekee järjestelmäkutsun, se siirtyy käyttäjätilasta ytimeen. Käyttöjärjestelmän ydin on se osa käyttöjärjestelmää, jolla on eniten oikeuksia ja joka hallinnoi laitteistoa. Ydin vastaanottaa kutsun ja suorittaa pyydetyn toimenpiteen turvallisesti ja kontrolloidusti. Tämän jälkeen ydin palauttaa tuloksen ohjelmalle, joka voi jatkaa toimintaansa. Järjestelmäkutsujen avulla käyttöjärjestelmä voi varmistaa, että ohjelmat eivät pääse käsiksi resursseihin, joihin niillä ei ole oikeutta, ja estää siten järjestelmän epävakautumisen tai tietoturvaloukkausten syntymisen.

Eri käyttöjärjestelmissä on erilaisia joukkoja järjestelmäkutsuja. Esimerkiksi Linuxissa yleisiä ovat open, read, write, fork ja exec. Windows-käyttöjärjestelmässä vastaavat toiminnot toteutetaan eri nimisillä järjestelmäkutsuilla, kuten CreateFile, ReadFile, WriteFile, CreateProcess. Ohjelmointikielissä järjestelmäkutsut ovat usein piilotettuina kirjastofunktioiden taakse, jolloin ohjelmoijan ei tarvitse suoraan huolehtia niiden toteutuksesta.