Jännitteensietokyvyssä

Jännitteensietokyvyssä tarkoitetaan sitä suurinta jännitettä, jonka jokin eristys, komponentti tai järjestelmä voi kestää ilman sähköistä rikkoutumista tai merkittävää heikentymistä tietyn ajan. Kykyä kuvaa usein nimellisarvo tai testijännite, jolla eristys voidaan läpäisemättä säilyttää toiminnallisuus ja turvallisuus. Jännitteensietokyky on keskeinen osa eristysten suunnittelua ja sähköturvallisuutta.

Jännitteensietokykyyn vaikuttavat useat tekijät. Eristyksen tyyppi (kiinteä, neste, kaasu), geometria ja etäisyydet (pisteestä toiseen sekä harjoitus- ja kosketusetäisyydet), lämpötila, kosteus ja ikä. Myös käytetty taajuus ja jännitteenkäytön muoto (tasavirta, vaihtovirta, impulssi) sekä mahdolliset epäpuhtaudet vaikuttavat. Eristyksenä käytetään usein alipäästökykyä, dielektristä lujuutta ja kosteuden vaikutusta.

Mittaaminen ja testaus perustuvat standardoituun hipot-testiin (dielectrical withstand voltage) sekä eristysten lujuusmittauksiin. Testijännite voidaan käyttää tasavirtaa tai vaihtovirtaa ja sen kesto sekä toleranssit määritellään standardien mukaan. Tutkimuksessa seurataan rikkoutumista, arkin muodostumista tai eristeen vaurioitumista sekä virran vaihtelua.

Jännitteensietokykyä koskevat arvot ovat suunnittelussa kriittisiä: ne määrittävät, kuinka suurella jännitteellä laite voi toimia turvallisesti, ja ne edellyttävät varmistusmarginaalia sekä oikein mitoitetut eristys- ja maadoitusratkaisut. Eristyksen vanheneminen, käyttöolosuhteet sekä ympäristö voivat heikentää kykyä kestää kovaakin jännitettä.