Jännitevahvistimien

Jännitevahvistin on elektroninen piiri, jonka ensisijainen tehtävä on lisätä signaalin jännitettä. Vahvistin ottaa vastaan pienemmän jännitteen sisääntulosignaalin ja tuottaa suuremman jännitteen ulostulosignaalin, samalla säilyttäen signaalin alkuperäisen muodon mahdollisimman tarkasti. Jännitevahvistimien perusperiaatteena on käyttää ulkoista virtalähdettä vahvistamaan sisääntulosignaalia. Piirin aktiiviset komponentit, kuten transistorit tai operaatiovahvistimet, ohjaavat tätä virtalähdettä sisääntulosignaalin muutosten mukaisesti.

Vahvistimia käytetään laajasti erilaisissa elektronisissa laitteissa. Niitä löytyy esimerkiksi äänentoistolaitteista, radiovastaanottimista, mittalaitteista ja monista muista sovelluksista, joissa heikkoa signaalia on tarpeen vahvistaa käyttökelpoiselle tasolle. Jännitevahvistimien suorituskykyä kuvataan usein vahvistuskertoimella, joka kertoo kuinka monta kertaa signaalin jännite on kasvanut. Muita tärkeitä parametreja ovat kaistanleveys, joka määrittää taajuusalueen, jolla vahvistin toimii tehokkaasti, sekä särö, joka kuvaa vahvistuksen aiheuttamaa vääristymää alkuperäiseen signaaliin. Eri sovelluksiin suunnitellaan erilaisia jännitevahvistinratkaisuja, jotka optimoivat näitä ominaisuuksia tarpeen mukaan.