Jejunumissa

Jejunumissa on ohutsuolen keskimmäinen osio, joka sijaitsee duodenumin ja ileumin välillä. Termi viittaa siis siihen, että jokin rakenne, tapahtuma tai sairaus esiintyy juuri jejunumin alueella. Jejunum on pituudeltaan noin 2,5 metriä ja muodostaa suurimman osan ohutsuolen imeytyvästä pinta-alasta, mikä tekee siitä keskeisen kohdan ravintoaineiden pilkkomisen ja imeytymisen kannalta.

Anatomia ja histologia: Jejunum on intraperitoneaalinen osa ja kiinnittyy mesenteriaan. Verenkierto tulee ylemmästä mesenterisestä valtimosta, jonka haarat jakautuvat jejunalisiksi verisuoniksi. Limakalvolla on plicae circulares – kohoumia, sekä suuret villukset ja mikrovillukset, jotka lisäävät imeytymispinta-alaa. Brunnerin rauhaset esiintyvät pääasiassa duodenumissa, eikä jeju­­numissa niitä ole merkittävästi. Enterosyytit ja niiden apurakenteet vastaavat aineiden kuljetuksesta solusta vereen tai lymfiin.

Toiminta: Jejunumin pääasiallinen tehtävä on ravintoaineiden imeytyminen. Siellä imeytyvät suurelta osin hiilihydraatit ja aminohapot sekä merkittävä osa lipideistä. Lisäksi nestetasapainoa ylläpidetään ja microskooppisella tasolla tapahtuu entsymaattista käymistä sekä ravintoaineiden transporttia enterosyyteissä, josta ne siirtyvät verenkiertoon tai lymfiin.

Kliininen merkitys: Jejunumin alue voi liittyä useisiin sairauksiin, kuten Crohnin tautiin, ohutsuolen obstruktioihin sekä harvinaisempiin pahanomaisiin kajoihin. Diagnoosiin käytetään erilaisia menetelmiä, kuten kapselikuvantamista, double-balloon enteroskopian sekä kuvantamistutkimuksia ja kilpidiendosmoppiakaan.